Sodat ovat vähenemään päin ja vanhat sodankäynnin tavat ovat vaihtumassa uusiin, sanoo Hans Blix.
Sotilaallisen pelotteen, neuvotteluratkaisujen ja kansainvälisten normien ansiosta valtioiden välisten kiistojen riski laajentua aseellisiksi konflikteiksi on pienentynyt. Taloudelliset sanktiot ja kyberuhkat ovat vastaisuudessa etusijalla, kun pidäkkeet perinteiselle sodankäynnille lisääntyvät ja painopiste siirtyy ei-kineettisiin vaikutuskeinoihin. Tällaista teesiä puolusti Hans Blix uusimman kirjansa julkaisutilaisuudessa Tukholman yliopiston nimeään kantavassa Hans Blix centrumissa kevättalvella 2024.
Sodan varjossa eläville eurooppalaisille Blixin kirjan nimi A Farewell to Wars: The Growing Restraints on the Interstate Use of Force saattaakuulostaa kaukaa haetulta. Joka tapauksessa kirjan pääteesi nojaa vahvaan näyttöön toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta. Päätelmiä pitää tasapainossa Blixin pitkän uran karaisema harkintakyky.
Oikeustieteen tohtori Blix toimi 20 vuotta maansa ulkoasiainhallinnossa niin rivivirkamiehenä, valtiosihteerinä kuin ulkoministerinäkin. Pisimpään YK:ssa työskennelleenä ruotsalaisena hän toimi Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n johdossa vuosina 1981–1997. Nykyään Blixin nimi muistetaan etenkin YK-komennukseltaan Irakissa vuonna 2003: Blix vastasi Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian tilaamasta raportista, jonka havainnot länsiliittouma päätti silti sivuuttaa.
Venäjän hyökkäys naapurimaahansa helmikuussa 2022 ei Blixin mukaan taittanut aseellisten konfliktien vähenemisen kehityssuuntaa. Blix seuraa realistisen koulukunnan selitysmalleja. Hänen mielestään Ukrainan suuntautumisessa ”euroatlanttiseen yhteistyöhön” on kysymys ”kilpailusta ja vaikutusvallasta Venäjän ja transatlanttisen lännen välillä”. ”Myös Venäjällä – oli se kuinka roistomainen tahansa – on oikeus alueelliseen koskemattomuuteen”, Blix muistuttaa.
Blix uskoo, ettei Venäjän pyrkimyksenä ole palauttaa tsaarinaikaista imperiumiaan. Sen sijaan hän katsoo sen tavoitelleen Ukrainan kohdalla samanlaista ”kumousta ilman suurta verenvuodatusta” kuin missä se oli onnistunut Krimillä kahdeksan vuotta aiemmin. Ukrainan puolustuskyky ja lännen avustusvalmius osoittautuivat silti toisiksi kuin, mitä Venäjän ulkomaantiedustelu oli valtio- ja sotilasjohdolle viestinyt.
Blix: ”DCA-sopimus on häpeällinen”
Blix oli tullut tunnetuksi ei-vasemmistolaisena Ruotsin Nato-jäsenyyden arvostelijana jo ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä. Kirjansa julkaisutilaisuudessa hän toi esille kielteisenä pysyneen kantansa Ruotsin hakeutumiseen Yhdysvaltojen liittolaiseksi.
Lisäksi Blix luonnehti jyrkin sanoin vireillä olevaa Ruotsin puolustusyhteistyösopimusta Yhdysvaltojen kanssa (DCA): ”Pidän sitä häpeällisenä, sillä olenhan liberaali”. DCA-sopimuksen sisältö on hänestä ”tyrmistyttävä”.
Blix selittää Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnanmuutosta Suomessa vallinneella kansalaismielipiteellä, jota hän ei empinyt kutsua ”virheelliseksi”. Hän arvelee, ettei hänen kotimaassaan olisi syntynyt riittävää enemmistöä liittokunnan jäsenyyden läpiviemiseksi, jos DCA-sopimuksen vaikutukset olisi tiedetty kesällä 2022. Blix alleviivasi Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon Ruotsissa ja Suomessa jatkossa muodostavan sotilaallisen uhkan Venäjälle. Hänen mielestään huumekauppaan kytkeytynyt rikollisuus on vastaavasti Venäjää suurempi turvallisuusuhka Ruotsille.
Liittoutumattomuus on Blixin katsannossa yhä varteenotettava ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja Euroopassa. ”Suomen malli” olisi hänestä turvannut vakauden Ukrainalle. Nyttemmin Blix on nähnyt nimenomaan Suomen aiemman Nato-suhteen myönteisessä valossa: liittoutumattomuus yhdistettynä Nato-optioon olisi ollut viisas säilyttää Ruotsissakin.
Blix linjasi kirjansa julkaisutilaisuudessa, että näkökulma tulisi siirtää jo sodan päättämiseen – ja ryhtyä valmistautumaan liennytykseen, luottamuksen vaiheittaiseen palauttamiseen sekä jälleenrakennustyöhön. Hän esittää kirjassaan, että lähtökohdaksi tulisi ottaa ydinsulkusopimuksen allekirjoittajamaiden julkilausuma tammikuulta 2022, jonka G20-maaryhmä myöhemmin toisti: ”Ydinsota ei ole kenenkään voitettavissa, eikä sellaista tulisi päästää syttymään.”
Se, tarttuuko ydinasevaltioiden poliittinen johto liennytysmahdollisuuksiin, on avoin kysymys. Blix toivookin, ettei paluu de-eskalaatioon ja diplomatiaan edellyttäisi Kuuban ohjuskriisin kaltaista shokkia.
Perusteita optimismille
Uhkakuvista huolimatta kylmän sodan voittaneen osapuolen järjestelmä tarjoaa Blixin mielestä yhä parhaat välineet ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Kansainvälisiä normeja kirittävä ajattelutapojen edistys on Blixille syy optimismiin myös kriisien keskellä. Hän korostaa, että Venäjäkin joutui kutsumaan hyökkäyssotaa sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi säilyttääkseen kasvonsa kansainvälisen yhteisön silmissä.
Blixin mukaan eri puolilla maailmaa vallitsee syvenevä yksimielisyys siitä, että kansainvälisen rikosoikeuden tulisi olla sama kaikille. Vaatimukset läntisten valtiojohtajien syyllisyyden selvittämisestä niin Vietnamin ja Irakin sotiin kuin Venäjän Ukrainan sotaan toimivat näyttönä kansainvälisten oikeussääntöjen iskostumisesta yleisiin mielipiteisiin. Blix korostaa, että vaikkei YK olisikaan pystynyt estämään laittomuuksia, sen on silti onnistunut johdonmukaisesti tuomita valtioiden välinen voimankäyttö ja ylläpitää sotien oikeussääntöjä.
Voiko kylmän sodan voittaneen länsimaisen demokratian varaan kuitenkaan enää laskea toimivia kansainvälisiä suhteita? Näin kysyi aseidenriisuntaan erikoistunut professori Thomas Jonter julkaisutilaisuuden kommenttipuheenvuorossaan. Vaikkei Blixin mielestä ”sääntöpohjainen maailmanjärjestys” olekaan ongelmaton sanapari, hän puolusti liberaalidemokratiaa yhteiskunnallisen kehityksen huippukohtana, eikä epäröinyt linjata ”Fukuyaman olleen oikeassa”. Hänen mukaansa ”survival of the smartest” on edelleen kansainvälisiä suhteita ohjaava periaate. Onnistuneen diplomatian koetinkivi onkin kyky sietää ja sisäistää vastakkaisia näkökulmia.
Vastauksessaan yleisökysymykseen Blix huomautti puolueellisuuden vaaroista vapaalle mielipiteenmuodostukselle: sotaolosuhteissa kansalaismielipiteet, kun ovat erityisen alttiita vaikutusyrityksille. Järjestelmällistä informaatiovaikuttamista lisäksi esiintyy ulkovaltojen tahoilta. Blix sai tällaisesta aikoinaan ensikäden kokemusta, kun Pentagon yritti sabotoida YK:n asevalvonta- ja tarkastuskomission toimintaa Irakissa istuttamalla julkiseen keskusteluun häntä panettelevaa informaatiota.
Jäähyväiset suhteettoman suurille puolustusmenoille
Lehtihaastattelussa Blix on sanonut huomanneensa vanhenemisen hyväksi puoleksi sen, ettei hän enää pelkää sanoa, mitä ajattelee. Dokumentoidessaan valtioiden edistymistä keskinäisten suhteidensa hoitamisessa rauhanomaisemmiksi Farewell to Wars on skandalöösi kirja sotaan varustautuvassa ja suursodalle suopeammaksi käyvässä ilmapiirissä. Blixin kannanotot lienevät häiritseviä varsinkin niiden silmissä, joiden poliittinen uskottavuus on tullut sodan pitkittymisen seurauksena entistä enemmän sidotuksi yltiöpäiseen militarismiin.
Blixin mukaan ilmastonmuutos ja luontokato sekä lisääntyvät epidemiat ja rikollisuus ovat yhteisiä uhkia. Niihin vastaaminen olisi jokaisen edun mukaista. Vuosittain aseisiin käytettävistä kahdesta biljoonasta dollarista merkittävä osuus olisi jatkossa käytettävä toimiin, joilla ylläpidettäisiin maapallon elinkelpoisuutta ja turvattaisiin ihmiskunnan jatkuvuus, maltillinen Blix kirjoittaa – ja päättää huutomerkkiin.
Kymmenen vuotta kestäneen työn tuloksena syntynyt Farewell to Wars ei onneksi ole korkean iän saavuttaneen Blixin jäähyväiset kirjoittamiselle. 95-vuotias diplomaatti ilmoitti jo työstävänsä uutta kirjaa aineistonaan päiväkirjamerkintänsä Irakin sodan ajalta.
Kirjoittaja on YTM ja Sadankomitean hallituksen jäsen
Blogien tekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä edusta Sadankomitean virallista näkemystä.
Lisätietoja: Hans Blix: A Farewell to Wars. The Growing Restraints on the Interstate Use of Force (Cambridge University Press)
