Eri maista pakolaisina tulleet nuoret ja pakolaisten parissa työskentelevät aikuiset keskustelivat Ukrainan sodan herättämistä tunteista Tampereella juuri ennen itsenäisyyspäivää. Keskustelu järjestettiin pakolaisnuorten omasta aloitteesta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vei heidät takaisin niihin sotakokemuksiin, joita he olivat paenneet Suomeen. Ukrainalaisten pakolaisten saama parempi kohtelu taas tuntui monista epäoikeudenmukaiselta.
Keskustelu toteutettiin Erätauko-menetelmällä, jotta ristiriitoja herättäville tunteilla ja ajatuksille jäisi tilaa tulla kuulluksi ja käsitellyksi.
”Keskustelussa oli viisasta ja mietittyä puhetta, rauhallista suhtautumista asioihin, vaikka asiat menevät tunteisin. Olen ylpeä sanavalmiista nuorista ja heidän valmiudestaan keskustella vaikeista aiheista”, eräs keskusteluun osallistuneista aikuisista tiivisti kokemuksensa.
Keskustelu herätti monissa osallistujissa voimakkaita tunteita. Osa joutui poistumaan paikalta, koska omat kokemukset ja muistot sodasta olivat vielä liian suuria käsiteltäviksi. Nuoria oli paikalla tukemassa useita heille tuttuja aikuisia.
”Ajattelin etukäteen, että keskustelu ei ole helppoa, koska se nostaa esille traumoja ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen. Nuoret ihmiset kokevat epäoikeudenmukaisuuden voimakkaammin”, keskustelua fasilitoinut Severi Hämäri sanoo.
Vaikeasta aiheesta huolimatta nuoret halusivat jatkaa keskustelua ja kokivat keskustelun antaneen siihen työvälineitä.
Seuraavassa esitetyt sitaatit ovat poimintoja eri osallistujien kommenteista ja oivalluslapuista pari tuntia kestäneen keskustelun aikana.
Millaisia kokemuksia, tunteita Ukrainan sota on herättänyt?
”Sota näkyy arjessa, kun hinnat ja sähkö kallistuvat. Suomi on ollut riippuvainen Venäjän energiasta ja riippuvuudesta on puhuttu vuosikausia. Sota vie maan [Ukraina] ainakin 50 vuotta takaisinpäin ja on kurja nähdä mitä Itä-Euroopan maille tapahtuu. Miksi sota syttyi, miksi sitä ei pystytty ratkaisemaan puhumalla? Pelottaako olla Suomessa? Haluan sulkea silmäni, koska uutiset vievät takaisin omiin sotakokemuksiin. Tiedämme, että tämä on hullu mutta – pelkäämme, että uuden vuoden rakettien seassa ammutaan ydinaseita.”
Onko jotain tärkeää jäänyt huomaamatta, mistä ei keskustella
”On tullut surullinen olo, koska suomalaisista löytyi paljon auttamisen halua nyt ukrainalaisia kohtaan, mutta ei aiemmin, kun muista maista tulleet olisivat tarvinneet apua. Ukrainalainen turvapaikanhakija ja muualta tullut turvapaikanhakija ovat eri asemassa. On jouduttu ottamaan käyttöön sääntöjä [avustusjärjestöissä], että lahjoittaessa ja auttaessa on autettava kaikkia. Näemme symbolista väkivaltaa, kun kävelemme virastojen ohitse ja siellä liehuu Ukrainan lippu. Mutta missä oli Afganistanin lippu tai Palestiinan lippu? Olemme vihaisia, koska media on jättänyt uutisoimatta muiden maiden tapahtumat, vaikka niissä on koko ajan sotaa. Ei haluta nimetä yhtä maata vaan kaikki maailman maat, joissa on sota. Jotkut meistä ovat olleet Suomessa paossa 13 vuotta ilman oleskelulupaa ja ukrainalaiset saivat automaattisesti vuoden oleskeluluvan. Mietimme, että miten saamme ukrainalaisnuorten ja muista sotamaista tulleiden nuorten yhteistyön toimimaan, kun toinen on eri asemassa ja kokee tilanteen epäreiluksi. Toivoa herättää se, että mitä nyt tehtiin ukrainalaisten pakolaisten hyväksi, voidaan halutessa toteuttaa nopeasti muulloinkin.”
Onko jotain muuttunut tai eri lailla?
”Osalla meistä on ollut hyvin neutraalit tunteet ukrainalaisia kohtaan, koska ukrainalaiset sotilaat tuhosivat meidän kotimaatamme hyökätessään Irakiin Yhdysvaltojen mukana 2003. Mutta siitä huolimatta, en pidä siitä, että ukrainalaisia kuolee, koska olemme kaikki samoja ihmisiä. Nato ja Amerikka ottavat sen mitä tarvitsevat ja jättävät meidät [Afganistanin ja Irakin] oman onnensa nojaan. En halua joutua hyökkäämään osana Suomen Nato-armeijaa omaa kotimaahani, olemme nähneet Suomen olevan Naton kanssa Afganistanissa.”
Mitä oivalsit kuunnellessasi muita?
”Keskustelun viisaus ja kanssakeskustelijoiden rauhallisuus. Keskustelu lisää ymmärrystä. Katkeruus vie voimat ja on toivon vastakohta. Toivon enemmän aikaa omien ajatusten reflektoinnille. Keskustelu oli mielenkiintoista ja nousi paljon ajatuksia. Mielestäni oli tärkeä aihe mitä puhuttiin ja toivon, että keskustellaan lisää. Sota vaikuttaa kaikkeen. Surua, epäreilua, vihaa, pelkoa. Toivon, että Suomi ei unohda afganistanilaisten ääntä. Palestiinassa ei ole konfliktia vaan kansanmurha. Epäoikeudenmukainen kohtelu pakolaisten välillä heidän taustasta riippuen. Suomessa on rakenteellista rasismsia. Keskityn niihin asioihin, mihin voin vaikuttaa ja pidän ääntä vähemmistöjen puolesta (turvapaikanhakijat). Good willing to every countries a peace. Sota on valitettava osa ihmiselämää, mutta vastoinkäymiset auttavat usein löytämään elämän. Keskustelu herätti vahvan ajatuksen siitä, että kaikkien oikeuksista tulisi pitää kiinni. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus nousi keskeisimpänä aiheena ylös tässä keskustelussa. Näistä asioista on tärkeää puhua ihmisten kesken eri kursseilla. Tuodaan yhtä paljon ääniä jokaiselle maalle jokaisesta konfliktista. Loppujen lopuksi olemme kaikki erilaisia muta samanarvoisia.”
Lue pakolaisnuorten juttu tapahtumasta
Sota ja erilaiset maat keskustelu järjestettiin Tampereella 1.12.2022 Pakolaisnuorten tuki Kölvin aloitteesta. Keskustelun järjestämisessä auttoi Kriittinen Korkeakoulu.
Tämä tapahtuma oli osa Rauhanlähettiläiden työpajat Erasmus+ Solidaarisuusprojektia, joka toteutettiin vuonna 2022. Se oli osarahoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelmasta. Euroopan komissio ei vastaa julkaisun sisällöstä. Suomessa Erasmus+ -ohjelman hallinnoinnista ja toimeenpanosta vastaa kansallinen toimisto Opetushallituksessa. Lisätietoa Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelmasta: www.oph.fi/euroopan-solidaarisuusjoukot.
