Tekoälyä ja siihen liittyviä teknologioita hyödynnetään lääketieteessä, pelastustehtävissä, jopa tekstin tuottamisessa. Nopeasti kehittyvä teknologia automatisoi rutiinitöitä. Tekoälyä voi toisaalta hyödyntää myös varsin tehokkaasti harhaanjohtavan tai virheellisen tiedon levittämiseen ja sitä kehitetään jopa tappamiseen. Tekoälyn ja koneoppimisen kehittyessä myös asejärjestelmien autonomia lisääntyy, mikä johtaa käytännössä siihen, koneet alkavat korvata ihmisiä aseellisessa voimankäytössä.
Ihmisen korvaaminen koneella tarkoittaisi, että ihminen ei enää määritä missä, milloin tai edes ketä vastaan aseellista voimaa käytetään. Nämä päätökset on ulkoistettu autonomiselle asejärjestelmälle eli robottiaseelle tai tappajarobotille, joka tunnistaa kohteensa sensoritiedon perusteella ja käyttää tuhovoimaa itsenäisesti. Kone ei ymmärrä tappavansa. Jos emme estä autonomisia aseita, altistamme itsemme automatisoidun päätöksenteon tuhoisimmille seurauksille. Lopulta saatamme olla tilanteessa, jossa edes aseen suunnittelija ei tiedä, millä perusteella järjestelmä tekee voimankäyttöpäätöksiä.
Nykyiset etäsodankäynnin haasteet kasvaisivat lisääntyvän autonomian myötä, koska ihmiset irtautuisivat voimankäytöstä entisestään. Sodankäynti muuttuisi perustavanlaatuisesti. Tällainen tulevaisuus, jossa koneiden sallitaan tappaa ja käyttää voimaa ilman, että ihmiset ihan täysin tiedostavat tai ovat vastuussa niistä seurauksista, halutaan välttää. Stop Killer Robots Finland vetoaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja rohkaisee Suomea ottamaan rohkeasti askeleen eteenpäin ja liittymään niiden yli 80 valtion joukkoon, jotka kannattavat sopimusneuvottelujen aloittamista robottiaseiden kieltämiseksi.
Tässä työssä kansanedustajilla on merkittävä rooli, joten kutsuimme eduskuntavaaliehdokkaat keskustelemaan aiheesta vaalipaneeliin.
Helsingissä oltiin yksimielisiä sopimuksen tarpeellisuudesta
Eduskunnan Kansalaisinfossa keskusteltiin 10.2.2023 autonomisista asejärjestelmistä, tekoälyn vaikutuksista asevarusteluun sekä kansainvälisen sopimisen mahdollisuuksista. Kannatus sopimuksen edistämiselle oli yksimielistä – turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksista huolimatta.
Vihreiden edustaja Katri Savolainen pitää robottiaseita erityisen ajankohtaisena sääntelyn näkökulmasta viitaten tekoälyn kehityksen harppauksiin, joita näemme jo yleisölle suunnattujen ohjelmien kautta:
“Sama kehitysharppaus tapahtuu myös sodan teknologisen kehityksen puolella. Jos haluamme sääntelyllä päästä puuttumaan sotateknologian kehitykseen ja sen laajamittaiseen hyödyntämiseen, meillä on nyt otollinen hetki vaikuttaa.”
Sosiaalisen median asiantuntija ja Ruotsalaisen kansanpuolueen edustaja Laura Johansson on huolissaan algoritmien toiminnasta sosiaalisessa mediassa:
“Olemme nähneet kaninkoloon tipahtamista isojen kansanryhmien kanssa. Kun tämän ajatuksen kääntäisi aseisiin, niin se on aika hemmetin pelottava. Totta kai inhimillisyys ja humanitaariset asiat myös vaikuttavat. Tekniikkaa täytyy rajata.”
Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo pitää tärkeänä, että tässä ajassa puhutaan aseidenriisunnan ja rauhan merkityksestä, vaikka se on myös vaikeaa:
“Pidän tärkeänä, että tällainen tilaisuus järjestetään ja tietoisuutta levitetään. Ehdottomasti tällaiset robottiaseet pitää kieltää, ja Suomen pitää olla siinä aktiivinen.”
Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Eveliina Heinäluoma korostaa, että vaikeinakin aikoina on tärkeää nähdä sellainen maailmaa, missä aseidenriisuntaa edistetään:
“Tällaisena aikana, kun kansainvälisen oikeuden kaikki pelisäännöt on kyseenalaistettu, niin onhan tämä synkkää aikaa. Toivon kuitenkin, että meillä on myös mahdollisuuksia. Meillä on valtioita ja kansalaisjärjestöjä, jotka ylläpitävät tätä keskustelua. Se luo aina toivon kipinää siitä, että meillä on mahdollisuuksia saada aikaan sellaisia kansainvälisiä pelisääntöjä, jotka ehkäisevät tätä kehityskulkua.”
Entinen ammattisotilas Pekka Toveri kokoomuksesta tuntee sodankäynnin säännöt ja korostaa niiden merkitystä:
“Kun puhutaan sodankäynnistä, niin meillä on pitkälti yli 100 vuotinen perinne maailmalla, että luodaan sodan oikeussääntöjä: pyritään rajoittamaan aseiden tappavuutta ja julmuutta sekä vähentämään vahinkoja. Vaikka se on haastavaa ja aina löytyy niitä tahoja, jotka eivät suostu noudattamaan sääntöjä, on niillä silti pystytty säästämään ihmishenkiä ja vähentämään tuhoja ja kärsimyksiä – että on niitä sopimuksia joita valtaosa noudattaa.”
“Ihminen tulee pitää siinä ketjussa mukana tekemässä päätöstä tappavan voiman käytöstä. Kaikki tietävät, miten hyvin ohjelmat toimivat – aina tulee joku bugi ja homma ei mene niin kuin pitäisi, ja jos siinä bugin päässä sattuu olemaan iso tykki, voi käydä aika huonosti.”, hän jatkaa.
Panelistit ovat yksimielisiä siitä, että tarvitsemme oikeudellisesti sitovan sopimuksen autonomian säätelemiseksi asejärjestelmissä. Vaikka sopimuksen aikaan saamiselle nähdään esteitä, tunnustetaan se silti tarpeellisena tavoitetilana.
“Pidän itsestään selvänä, että yhteiset pelisäännöt eivät riitä, vaan meidän on tavoiteltava sitä, että saadaan kielto aikaiseksi. Se voi olla hankalalta vaikuttava tie, mutta onko meillä muuta vaihtoehtoa?”, Heinäluoma kysyy.
“En usko, että oikeudellisesti sitovaa sopimusta saadaan aikaiseksi ja vaikka saataisi, niin sitten löytyy niitä tahoja, jotka eivät sitä noudata – mutta edelleen siihen pitää tähdätä!”, Toveri esittää.
Savolainen nostaa esille kansainvälisten sopimusten toimivuuden: “Meillä on näyttöä sopimusten toimivuudesta. Esimerkiksi kemialliset aseet: vaikka kaikki valtiot eivät ole mukana sopimuksessa, se on vähentänyt niiden käyttöä globaalisti. Uskon, että sopimuksella saataisi hillittyä tätä kehitystä.”
“Autonomisten aseiden kehittäminen, tuottaminen ja käyttäminen on kiellettävä, ja tätä varten tarvitaan kansainvälinen sopimus. Kansallista lainsäädäntöä on myös tärkeää kehittää tähän suuntaan.”, Honkasalo lisää.
Panelistit näkevät, että sopimusta voi edistää kansallisesti, Euroopan unionin tasolla sekä kansainvälisessä yhteisössä. Esiin nousee niin kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden ja yrittäjien rooli sekä media laajemman kansalaiskeskustelun mahdollistajana. Nato nähdään väylänä vaikuttaa säätelyyn, vaikka esiin nousee myös Yhdysvaltojen osallistuminen autonomisten aseiden kehitykseen.
Honkasalo huomauttaa: “Linja on ollut, että autonomiset asejärjestelmät pitää kieltää. Toivon, että kirjaus tulee myös seuraavaan hallitusohjelmaan.”
Heinäluoma lisää viitaten ydinaseisiin: “Optimismi pitää löytää, se antaa voimaa. Meillä on sopimuksia, jotka edistävät aseidenriisuntaa. Suomella myös pienenä maana on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että edistämme aseidenriisuntaa.”
Toveri toteaa: “Suomella pitää olla selkeä tahtotila, millaista politiikkaa haluamme Natossa tehdä – liittyi se sotilaalliseen puolustukseen tai aserajoituksiin – ja tästä on tietysti hyvä käydä keskustelua. Mitä tulee robottiaseisiin, niin ydinaseet on hyvä esimerkki siitä, että Pandoran lipas on jo avattu. Niitä on joka paikassa ampumavalmiina ja ne ovat kauhistuttavia aseita. Mutta robottiaseet eivät ole vielä laajassa käytössä eli tässä on mahdollisuus vaikuttaa ennen kuin ne yleistyvät, ja siihen kannattaisi pistää painopistettä!”
Savolainen korostaa linjauksen tekemistä hallitusohjelmaan, koska se veisi asiaa eteenpäin. Hän toteaa myös, ettei Naton jäsenyys ole este sopimuksen edistämiselle.
Johansson pitää tärkeänä yhteistyötä yritysten ja yliopistojen kanssa: “Sisältäpäin pystyy vaikuttamaan Naton päätöksiin. Lisäksi tarvitaan tutkijoita ja yliopistoja mukaan! Moraaliset ja eettiset kysymykset tulee ottaa huomioon jo siinä vaiheessa, kun lähdetään kehittämään tätä teknologiaa.”
Tekoälyn valjastaminen sodankäyntiin voi johtaa asevarustelukierteeseen
Robottiaseiden kehitystä puolustetaan muun muassa vedoten niiden koneelle ominaisiin piirteisiin, kuten inhimillisten virheiden poissaoloon ja väsymättömyyteen. Samat ominaisuudet herättävät kuitenkin kysymyksiä kansainväliseen turvallisuuteen liittyen. Toveri pitää todennäköisenä, että robottiaseiden lisääntyminen johtaisi asevarustelukilpaan:
“Uusi teknologia, joka antaa mahdollisuuden saada yliotteen taistelukentällä, niin kyllähän pakkaa kiihdyttämään sitä kierrettä. Robotit ovat siitä hyviä, että ne toimivat 24/7. Ne eivät koskaan väsy tai pelkää. Ne toimivat nopeammin kuin ihminen. Se antaa etua taistelukentällä, ja siitä se paha kierre yleensä lähtee. Sitten ruvetaan kilpailemaan siitä, kuka tekee tehokkaampia robotteja.”
Savolainen ja Johansson eivät näe, miksi robottiaseet olisivat poikkeus, kun katsotaan muiden aseiden vaikutusta kilpavarustelun kiihtymiseen. He nostavat esille myös robottiaseiden leviämisen vääriin käsiin sekä hakkeroinnin mukanaan tuomat vaarat.
Honkasalo näkee, että teknologian kehitys on omiaan kiihdyttämään muutenkin kasvavaa asevarustelun trendiä. Sodankäynnin kynnys saattaisi myös laskea, kun sotaan ei tarvitsisi lähettää omia sotilaita kuolemaan. Tämä vaarantaisi kansainvälisen turvallisuuden ja siviilien suojelun.
“Kun valtioiden johtajat pohtivat sotaan lähtöä, he punnitsevat inhimillistä menetystä, koska sotatantereella kuolee ihmisiä ja omia sotilaita. Sitä kautta tulee myös kansan painetta. Kun tähän otetaan mukaan robottiaseet, niin tällaista punnintaa ei synny, koska robotti tekee päätöksiä ja sotatantereella ei ole niitä omia sotilaita taistelemassa.”, Heinäluoma lisää.
Autonomisista asejärjestelmistä on keskusteltu viimeiset yhdeksän vuotta YK:n sisällä, mutta keskustelut eivät ole johtaneet sopimusneuvotteluihin. Suomi ei ole myöskään lausunnoissaan ilmoittanut tukevansa neuvotteluja oikeudellisesti sitovasta välineestä. Suomella on mahdollisuus olla edelläkävijä kansainvälisen sopimuksen aikaansaamisessa, jos poliitikot ovat valmiita osoittamaan poliittista johtajuutta ja estämään tappamisen automatisoinnin.
