Vuoden 2008 rypäleaseet kieltävän sopimuksen tarkoitus on lakkauttaa rypäleaseiden aiheuttama kärsimys. Se kieltää rypäleammusten käytön, tuotannon ja viennin. Varastoidut rypäleammukset on tuhottava kahdeksan vuoden kuluessa ja saastuneet alueet on raivattava kymmenen vuoden kuluessa sopimuksen astumisesta voimaan. Sopimuksessa säädetään myös rypäleaseiden uhrien suojelusta ja rypäleammuksista kärsivien alueiden tukemisesta. Sopimus siis pyrkii ennaltaehkäisemään tulevan haitan rypälepommeista ja korjaamaan aiemman käytön vaikutukset.
Sopimukseen on liittynyt 114 maata, esimerkiksi valtaosa EU:n ja Naton jäsenvaltioista. Moni muukin valtio noudattaa sitä, mukaan lukien rypälepommien varastoijia, entisiä käyttäjiä ja tuottajia, samoin suurin osa pommien jäänteistä kärsivistä maista. Sopimus asettaa selkeät vaatimukset ja aikarajat, joiden puitteissa osapuolivaltiot työskentelevät tuhotakseen varastonsa, raivatakseen maansa ja auttaakseen rypälepommien uhreja.
Rypäleasekielto on leimannut rypälepommit kielletyiksi aseiksi, ja niitä on käytetty vain muutamassa maassa viime vuosina. Jokainen käyttökerta on tuomittu kansainvälisesti, ja usein käyttäjävaltio on kiistänyt käytön tai pahoitellut sitä.
Kiellon vahvuudelle on elintärkeää, että jokainen valtio liittyy sopimukseen, riippumatta koostaan, siitä, kärsiikö se rypälepommien käytöstä, tai siitä, onko se käyttänyt, tuottanut tai varastoinut rypäleammuksia. Globaali rypäleaseet kieltävä normi ja siviilien suoja vahvistuvat jokaisen uuden liittymisen myötä. Valtiot eivät voita sotia tai puolusta aluettaan aseilla, jotka tappavat siviileitä. Kysymys on poliittisesta tahdosta ja siviilien suojelun priorisoinnista vanhentuneiden ja epätarkkojen aseiden sijaan.
