Arvoisat ulkoministeri Valtonen, kehitysministeri Tavio ja muu ulkoministeriön väki,
Sen jälkeen, kun Venäjä aloitti laajan kansainvälisen oikeuden vastaisen hyökkäyksensä Ukrainaan yli 2 vuotta sitten, on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka keskittynyt nimenomaan sotilaallisen turvallisuuden edistämiseen. YK:n yleiskokous kansainvälisenä valtioiden yhteisenä rauhan ja turvallisuuden keskeisimpänä keskustelufoorumina muistuttaa meitä siitä, että diplomatialla ja dialogilla on tärkeä asema kansainvälisen järjestelmän ylläpitäjänä. Toivomme, että tässä YK:n yleiskokouksessa Suomi etsii rauhanratkaisuja sekä puolustaa ja edistää voimakkaasti demokratiaa, oikeusvaltiokehitystä ja ihmisoikeuksia.
Olemme huolissamme siitä, miten suomalaisen kansalaisyhteiskunnan rahoituksen leikkaaminen, mikä johtaa monien kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien rapautumiseen ja jopa lakkauttamiseen ja sitä kautta moniäänisen keskustelun vähentämiseen, tulee vaikuttamaan Suomen maineeseen; ja miten se rapistaa Suomen ja suomalaisten vaikutusvaltaa yhteisessä rintamassa näiden tavoitteiden edistämisessä.
Toisaalta olemme huolissamme siitä, miten kansainvälistä asekauppaa koskevaa lainsäädäntöä tulkitaan ja rajoja venytetään ja siten edetään kauemmas rauhan edistämisestä ja rauhanomaisista toimista. Suomen täytyy punnita omaa linjaansa näiden asioiden suhteen aiempaa tarkemmin, erityisesti kampanjoidessaan turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi pääsystä. Mielestämme kampanja näyttää melko erikoiselta peilaten Suomen nykyiseen politiikkaan ja päätöksiin aseiden viennistä ja hankinnasta esimerkiksi Israeliin.
Viime joulukuussa YK:n yleiskokous sai aikaiseksi päätöslauselman autonomisten aseiden sääntelyyn liittyen. Päätöslauselmaa seuraten YK:n pääsihteeri laati raportin mahdollisuuksista aloittaa neuvottelut autonomisten aseiden säätelemiseksi. Asialla on kiire, sillä niin sanottujen robottiaseiden kehitys etenee vauhdilla ilman minkäänlaisia sääntöjä. Koneelle ei voi antaa valtaa päättää tappavan voiman käyttämisestä, tätä myös YK:n pääsihteeri pitää raportissaan sellaisena moraalisena rajana, jota ei voi ylittää. YK:n yleiskokouksella on momentum olla aloitteellinen ja käynnistää neuvottelut autonomisten aseiden kieltämiseksi.
YK:n yleiskokous muistuttaa meitä taas kestävän kehityksen tavoitteista, joiden saavuttamisessa olemme pahasti jäljessä Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa. Olemme erityisen huolissamme ilmastotavoitteiden karkaamisesta ja siitä, millaista peruuttamatonta tuhoa ja konflikteja ilmastoon, ympäristöön ja luonnonvaroihin kohdistuva hävitys tulee aiheuttamaan. Ilmastonmuutoksen vaikutusten epätasainen vaikutus maailman valtioiden välillä haastaa Suomen globaaliin solidaarisuuteen ja vastuunkantoon. Suomi on maailman pahiten saastuttavien maiden joukossa per capita. Vähintä mitä voimme tehdä on edistää oikeudenmukaista globaalia taakanjakoa ja solidaarisuutta ilmastotoimissa. Älkäämme silti tyytykö vähimpään.
Suomen kauppa- ja kehityspoliittisessa linjassa painottuvat Suomen taloudelliset edut globaalin solidaarisuuden, kehityksen, rauhan ja yhteisen hyvän edistämisen kustannuksella; tämä ei käy. Suomen on otettava rohkeasti ja johdonmukaisesti kantaa yleiskokouksessa rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta. Jokaisella ihmisellä on oikeus hakea turvaa ja elää ilman väkivallan uhkaa. Lisääntyneiden konfliktien aikakautena myös oikeudesta kieltäytyä aseista täytyy pitää kiinni ja aseistakieltäytyjien kansainvälisestä suojelusta tulee huolehtia.
Kiitämme Suomea siitä, että naisten ja tyttöjen oikeudet, koulutus ja ilmasto säilyvät pitkäaikaisina painopisteinä. Samalla muistutamme, että maailman valtioiden välinen voimatasapaino on muuttumassa ja Suomen kaltaisen pienen maan kannalta on tärkeää olla askeleen edellä ja turvata Suomen asema ja maine kansainvälisesti. Pienen maan turva on vahva sopimusperusteinen järjestelmä, vahvat panostukset rauhanomaisiin ratkaisuihin, kansalaisyhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin.
