Valtioneuvosto antoi eduskunnalle marraskuussa ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Selonteossa määritellään lähtökohdat Suomen harjoittamalle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Siinä arvioidaan Suomen toimintaympäristöä ja esitetään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiset tavoitteet ja painopisteet. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ohjaa myös tulevaa puolustusselontekoa. Se on siis hallituksen tärkein linjapaperi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Toimintaympäristö ja tutut linjaukset
Selonteon mukaan turvallisuus Suomen lähiympäristössä on heikentynyt, ja muutoksen arvellaan olevan pitkäkestoinen. Välitöntä sotilaallista uhkaa ei kuitenkaan ole. Toimintaympäristön voimakasta muutosta leimaa suurvaltojen kilpailu. Lisäksi EU:n globaalin aseman nähdään olevan muutoksessa: suurvaltakilpailu heijastuu myös unioniin ja EU:n sisällä on haasteita jäsenvaltioiden yhteisessä kannanmuodostuksessa sekä EU:n perusarvojen, kuten oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa. Myös Brexit vaikuttaa unionin kansainväliseen toimintakykyyn.
Suomen suurissa turvallisuuspolitiikan linjoissa ei ole muutoksia: Suomi määritellään sotilasliittoon kuulumattomaksi maaksi ja pidetään kiinni Nato-optiosta. Suomen tavoitteita ovat ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön edistäminen, monenkeskisen yhteistyön vahvistaminen, globaalin vastuun kantaminen ja rauhan rakentaminen. Painopisteinä ovat esimerkiksi tehokkaampi YK-järjestelmä, rauhanvälitysosaamisen vahvistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen. Ulkoministeri Haavisto totesikin esitellessään uutta selontekoa, että ”tietty jatkuvuus ja ennustettavuus Suomen ulkopolitiikan osalta on tärkeä asia kansainvälisille kumppaneille.”
Uusia painopisteitä ja kirjauksia
Uusina painopisteinä ovat ilmastonmuutos, digitalisaatio ja terveysturvallisuus. Selonteossa hyvä uusi suunta onkin se, että selonteon turvallisuuspoliittinen näkökulma on aikaisempaa laajempi. Ilmastonmuutos ja muut globaalit ilmiöt nähdään keskeisinä tekijöinä Suomen turvallisuudelle. Tämä laajan turvallisuuden näkökulma on tärkeä, sillä tämän ajan turvallisuusuhat ovat laajempia kuin perinteiset sotilaalliset uhkakuvat. Niitä on siksi myös kyettävä torjumaan kestävästi muilla kuin sotilaallisilla keinoilla. Selonteko painottaa myös ihmisoikeuksia aiempaa enemmän. Niiden merkitystä painotetaan kaikessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa toiminnassa, mikä on hieno asia.
Rauhanvälitys on pitkään ollut Suomen ulkopolitiikan prioriteetteja, mutta nyt hallitusohjelman mukaisesti rauhanvälityksen painotusta vahvistetaan. Ulkoministeriöön onkin perustettu rauhanvälityskeskus syksyllä 2020.
Sotilaallisen liittoutumattomuuden kannalta tärkeä kirjaus selonteossa on, että ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.” Lisäksi selonteossa rajataan Suomen osallistumista Naton harjoituksiin ja kriisinhallintaan siten, että ”Niihin osallistutaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan erikseen tekemillä päätöksillä.” ja ”Suomi osallistuu Naton 5 artiklan harjoituksiin ainoastaan kumppanimaan roolissa.” Nämä ovat hyviä linjauksia.
Tärkeä linjaus aseviennin suhteen on hallitusohjelmassakin oleva ”Suomi ei vie puolustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin maihin.” Tämän toteutumisen suhteen hallituksella tosin on parantamisen varaa. Hallitus myönsi mm. maaliskuussa 2020 vientiluvan Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, vaikka Suomi ilmoitti jo loppuvuodesta 2018, ettei Saudi-Arabiaan tai Arabiemiraatteihin myönnetä uusia asevientilupia Jemenin konfliktin takia. YK:n arvioiden mukaan Jemenin sota on yksi maailman pahimmista humanitaarisista katastrofeista ja Arabiemiraatit on yksi sodan osapuolista.
Ydinasekieltosopimus
Positiivista on se, että myös YK:n ydinasekieltosopimus mainitaan selonteossa: ”Suomi osallistuu ydinasekieltosopimusta koskevaan vuoropuheluun ja seuraa sopimuksen voimaansaattamisen edistymistä.” Lause on kuitenkin huomattavasti suppeampi sisällöltään, kuin hallitusohjelman kohta, jossa todetaan, että ”Suomi jatkaa ydinasekieltosopimuksen sisällön analysointia ja vertailua muihin sektorin keskeisiin aloitteisiin sekä seuraa aktiivisesti sopimuksen voimaansaattamisprosessin etenemistä.”
Ydinasekieltosopimuksen suhteen on juuri tänä syksynä tapahtunut suurta edistystä, kun se keräsi tarvittavat 50 ratifiointia lokakuussa 2020 Hondurasin liittyessä mukaan sopimukseen. Nyt kun YK:n ydinaseet kieltävä sopimus on astumassa voimaan tammikuussa 2021, tulisi Suomen arvioida uudelleen sopimukseen liittymistä. Siksi on hyvin ikävää, että selonteon kirjaus jää niin ohueksi.
Kokonaisuutena ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko jatkaa Suomen ulkopolitiikan pitkään jatkuneella linjalla. Uudet painopisteet ja ihmisoikeuksien korostaminen ovat rauhanpolitiikan näkökulmasta hyviä uusia tuulia. On toivottavaa, että laajan turvallisuuden näkökulman omaksuminen vie Suomen ulkopolitiikkaa kestävämpään suuntaan.
