Mistä nimi Sadankomitea tulee?
Sadankomitean perustamisajatus perustuu brittifilosofin Bertrand Russelin ydinaseita vastustavan Committee of 100-liikkeeseen. Siinä sata tunnettua yhteiskunnallista vaikuttajaa allekirjoitti nimensä ydinaseita vastustavaan vetoomukseen. Sadankomitean nimi on siis suora käännös brittiläisen esikuvansa englanninkielisestä nimestä.
Voiko Sadankomiteaan liittyä, vaikka olisi reserviläinen?
Toimintaamme voi ja kannattaakin liittyä, jos hyväksyy toimintamme tarkoituksen eli ”rakennamme rauhaa edistämällä politiikkaa, joka huomioi ihmisten, ilmaston ja ympäristön hyvinvoinnin. Tarjoamme asiantuntijatietoa ja koulutusta. Osallistamme kaikkia Suomessa asuvia ja toimivia mukaan työhön rauhan hyväksi.” Voit tutustua tarkemmin missioomme, visioomme, arvoihimme ja keskeisiin tavoitteisiimme periaateohjelmassamme.
Sadankomitea on pasifistinen eli sodan vastainen järjestö. Sinun ei tarvitse olla absoluuttinen pasifisti, joka kieltäytyy kaikesta väkivallasta kaikissa olosuhteissa. Emme ole kiinnostuneita siitä, ovatko jäsenemme reserviläisiä, mitä uskontoja he tunnustuvat tai eivät tunnusta, kuuluvatko he puolueisiin tai mitä puolueita he kannattavat. Jäsenien kanssa käymiemme keskusteluiden perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että toiminnassamme on mukana asevelvollisuudesta sukupuolen perusteella vapautettuja, reserviläisiä, asepalveluksen suorittaneita ja reservistä eronneita, siviilipalveluksen suorittaneita ja totaalikieltäytyjiä.
Paljonko Sadankomiteassa on jäseniä?
Jäsenmäärä vaihtelee vuosittain, mutta keskimäärin meillä on 800 jäsentä. Heistä aktiivisesti toimintaan osallistuu vuodessa noin 20–50 jäsentä. Jäsenyyden lisäksi toimintaamme voi tukea ryhtymällä lahjoittajaksi. Kaikki lahjoittajat eivät ole jäseniämme. Toiminnassamme voi olla mukana myös olematta jäsen eli suinkaan kaikki tapahtumiimme tai koulutuksiimme osallistuvat eivät ole jäseniä. Esimerkiksi vuonna 2023 toimintaamme osallistui yli 1700 ihmistä.
Mikä on Sadankomitean tausta?
Muutamat suomalaiset opiskelija-aktiivit olivat reppureissussa briteissä 1960-luvun alussa, kun he tutustuivat Russelin Committee of 100-liikkeeseen. Palattuaan Suomeen, he kertoivat siitä muille opiskelija-aktiiveille. He kokivat Rauhanpuolustajien olevan liiaksi Neuvostoliiton näkemyksiä seuraileva ja Rauhanliiton taas liian vanhoillinen. Näin päätettiin perustaa Sadankomitea. Sen rooli rauhanliikkeessä on ollut sen perustamisestaan asti rauhanliikkeen uudistaja ja uudenlaisten ajatusten esille tuoja. Sadankomitean syntytarina ja varhaiset ensimmäiset vuosikymmenet on dokumentoitu Kristiina Hallmanin teokseen Tottelisinko? (1983). Teos löytyy esimerkiksi verkkokaupastamme.
Onko Sadankomitealla taustayhteisöä?
Ei ole. Kuulumme suomalaisten rauhanjärjestöjen kattojärjestöön Suomen Rauhanliittoon sekä useisiin muihin järjestöihin ja kampanjoihin. Osaa niistä olemme olleet perustamassa. Ne löytyvät listattuina hallinto-sivultamme.
Miten rauhanmerkki tuli Suomeen ja miten Sadankomitea liittyy siihen?
Sadankomitean aktiivi Pentti Järvinen toi rauhanmerkkejä Suomeen repussaan Norjassa olleesta opiskelijakokouksessa noin vuoden 1963 tienoilla. ”Kannoin niitä satamäärin Suomeen ja ihmiset kulkivat perässäni merkkejä pyytäen kuultuaan että minulla oli niitä. [Helsingin] Yliopiston kuppilassa niitä oli kaikilla”.
Rauhanliikkeen ”harakanvarvasmerkki” syntyi, kun ydinaseriisuntaa vaatineissa mielenosoituksissa kyllästyttiin kirjoittamaan kyltteihin aina ”Unilateral Nuclear Disarmament”. Merkin suunnitteli englantilainen graafikko Gerald Holtom. Merkin taustalla ovat kansainvälisen lippuviestitysjärjestelmän kirjaimet N ja D (, jotka tulevat sanoista nuclear disarmament eli ydinaseriisunta). Holtomin mielestä merkin keskusmotiivi ilmaisi myös ihmisen epätoivoa, kuvion ympärille lisätty ympyrä symboloi maailmaa ja musta tausta ikuisuutta. Alkuperäinen rauhanmerkki on valkoinen kuvio mustalla taustalla. Ensimmäisen kerran merkkiä käytettiin 4. huhtikuuta 1958 Lontoossa järjestetyssä mielenosoituksessa. Lähde: Kristiina Hallman. Tottelisinko? Suomalaista Sadankomiteaa vuodesta 1963. Suomen Sadankomitea ry., 1986.
Mistä Sadankomitean rahoitus tulee?
Samoista lähteistä kuin monella muullakin järjestöllä eli vapaaehtoistyöstä, omasta varainhankinnasta, hankeavustuksista ja valtionavustuksista. Jako on ollut karkeasti niin, että valtion yleis- ja hankeavustukset ovat olleet kokonaisrahoituksestamme noin 48–71 prosenttia, hankeavustukset noin 10–20 prosenttia ja yksityinen varainhankinta noin 20–30 prosenttia. Tarkemmat tiedot rahoituksen jakautumisesta eri vuosina, keskeisimmät rahoittajat ja tilinpäätökset löytyvät hallinto-sivultamme.
Saako Sadankomitea rahoitusta ulkomailta?
Pyrimme seuraamaan suuria suomalaisia järjestöjä ja monipuolistamaan rahoitusrakennettamme nimenomaan kansainvälisistä lähteistä. Tähän asti olemme saaneet muutamia pienehköjä EU-rahoituksia (n. 1.500–49.000 €/vuosi). Lisäksi olemme toimineet Stop Killer Robots Suomen kampanjan hallinnollisena koordinaattorina ja se on saanut rahoitusta Mine Action Canada -järjestöltä (n. 3.000–9.000 €/vuosi). Joskus vanhempaa sukupolvea kiinnostaa tietää, niin mainittakoon varmuuden vuoksi: emme saa rahoitusta Venäjältä. Emme myöskään ole vielä löytäneet arkistostamme viitteitä siitä, että olisimme saaneet koskaan rahoitusta Neuvostoliitostakaan.
Mitä mieltä Sadankomitea on Venäjästä?
Sadankomitea ei ole koskaan ollut venäjämielinen. Miksi antimilitaristinen, asevarustelua kritisoiva ja demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota, kansainvälistä lakia edistävä järjestö kannattaisi äärimilitaristista ja autoritaarista hallintoa?
Tuomitsemme yksiselitteisesti Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaisen eli laittoman ja brutaalin hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuussa 2022 sekä aiemman Krimin valtauksen. Sadankomitea on osoittanut solidaarisuutta Ukrainalle, venäläisille sodanvastustajille ja oppositiolle sekä osoittanut mieltä Venäjän toimia vastaan. Vastustamme myös Venäjän pyrkimyksiä sekaantua rajanaapuriensa asioihin: suvereeneilla valtioilla on oikeus ja velvollisuus päättää omista asioistaan (mm. ihmisoikeuksien ja kansainvälisen lain puitteissa).
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on ollut koko suomalaiselle rauhanliikkeelle vaikea pala, ja sitä se on ollut myös Sadankomitealle. Sitä se on ollut sen takia, koska tunnistamme Ukrainan oikeuden puolustaa itseään sekä sen tarpeen myös sotilaalliselle tuelle. Se on ollut vaikeaa myös sen vuoksi, sillä sota ja sotilaalliset ratkaisut ovat osa juuri sellaista maailmaa, josta olemme pyrkineet pois. Olemme myös muiden tavoin joutuneet itsekriittisesti arvioimaan, luotimmeko liiaksi Venäjän demokratisoituvan ja olisimmeko voineet omalta osaltamme tehdä enemmän nykyisen autoritaarisen ja militaristisen kehityskulun estämiseksi.