Euroopan komission tavoite laajan ja monipuolisen nuorisojoukon osallistamisesta ei toteudu, sillä EU:n rahoittamissa projekteissa pyörivät usein samat akateemiset nuoret. Kansalaisjärjestöt voisivat hyödyntää EU:n nuorisobudjettia paremmin kiinnittämällä huomiota yleisimpiin osallistamisen kompastuskiviin.
“Euroopan tulevaisuusnäkymien taustaa vasten juuri nyt on oikea aika kuunnella nuoria ja antaa heille mahdollisuuksia muuttaa unelmansa todeksi.”
Lainaus voisi hyvin olla tältä vuodelta, mutta Euroopan komissio julisti näin jo vuonna 2018 nuorisostrategiaa koskevassa tiedonannosaan.
Euroopan komissio puhuu nuorista juhlallisesti. Nuoret tunnustetaan tärkeiksi muutoksen tekijöiksi, jotka on otettava osaksi päätöksentekoa. Kuuntelemalla nuoria EU haluaa edistää yhtä tärkeimmistä arvoistaan, demokratiaa.
Onko todella niin, että maailmanparantaminen ei kiinnosta kuin kaltaisiani nuoria korkeakoulutettuja kaupunkilaisnaisia?
Nuorisostrategiat näkyvät yksittäisen eurooppalaisen nuoren elämässä esimerkiksi työpajahankkeina, seminaareina, koulutuksina ja opintomatkoina. Usein EU:n rahoittamia projekteja toteuttavat erilaiset kansalaisjärjestöt. Kokemukseni mukaan hankkeita vaivaavat usein samanlaiset ongelmat. Ensin nuoren täytyy löytää oikeille sähköpostilistoille ja sometileille, jotta löytää tiedon hankkeista. Usein järjestöjen omat viestintäkanavat löytävät nuoret, jotka ovat jo valmiiksi vaikuttamisen piirissä.
Lisäksi joukko näyttää hyvin samankaltaiselta. Onko todella niin, että maailmanparantaminen ei kiinnosta kuin kaltaisiani nuoria korkeakoulutettuja kaupunkilaisnaisia? En usko. Uskon, että meitä, joilla on mahdollisuus miettiä yhteiskunnan kehittämistä, yhdistää sukupuolen ja asuinpaikan lisäksi myös aika ja raha. Tämä tulee ottaa huomioon, jos haluamme että moninaisempi joukko nuoria hyötyy EU:n nuorisobudjetista.
Nuorten houkuttelu ei vaadi ihmeitä
EU voi rahoittajana antaa hankkeelle tietyt ehdot, esimerkiksi millä ajanjaksolla toiminta tulee järjestää, mutta suurin osa suunnittelutyöstä jää järjestön vastuulle. Nuorisostrategian ylevät tavoitteet jäävät näin yksittäisten nuorten parissa toimivien aikuisten käsiin. Parempi osallistaminen ei vaadi järjestötoimijalta strategian ulkoaopettelua vaan tehokasta budjetointia ja aikataulutusta. Kriittisiä kohtia ovat muun muassa hankkeen mainostuskanavat, ikähaarukka, ajankohta ja nuoren palkkio.
Rahallinen palkkio, opintopisteet tai tarjoilut ovat toimivia keinoja houkutella osallistujia. Järjestäjän kannattaa myös korostaa, että oma-aloitteinen tiedon kartuttaminen näyttää hyvältä CV:ssä. Työpajan järjestäjä saattaa joutua punnitsemaan, otetaanko mukaan laaja joukko nuoria pienellä palkkiolla vai pieni joukko suurella palkkiolla. Välillä kannattaa kokeilla jälkimmäistä. Nuori lähtee varmemmin kokeilemaan uutta tietäessään, että saa käyttämästään ajasta korvauksen.
Arkena päivällä järjestetyt tapahtumat rajaavat heti yläkoululaiset, lukiolaiset ja monet työssäkäyvät ulkopuolelle.
Ajankohta vaikuttaa olennaisesti siihen, kuka pääsee mukaan. Arkena päivällä järjestettävät tapahtumat rajaavat heti yläkoululaiset, lukiolaiset ja monet työssäkäyvät ulkopuolelle. Jäljelle jää esimerkiksi korkeakouluopiskelijoita, jotka voivat järjestää aikataulunsa vapaammin. Lisäksi toiminta keskittyy usein suuriin kaupunkeihin, joissa opiskelijat asuvat.
Ikähaarukan pitäisi alkaa tarpeeksi alhaalta, jos mukaan halutaan uusia nuoria. Jos hankkeeseen osallistuu 35-vuotiaita väitöskirjatutkijoita, saadaan varmasti asiantuntevia tekstejä oman järjestön nettisivuille. On kuitenkin hyvä pohtia, olisiko joku yläasteikäinen hyötynyt mahdollisuudesta enemmän. Nuoret ovat eritasoisia tiedoiltaan ja taidoiltaan, eikä ikä välttämättä kerro kaikkea. Yhdet kaipaavat tietoa ja keskustelua, toiset taas alustan, jolla kertoa asiansa. Tärkeää olisi, että kaikille järjestettäisiin monipuolisesti tilaisuuksia ja vaikuttamisen paikkoja. Parhaimmillaan nuoret oppivat myös toisiltaan.
Kansalaisjärjestöt voivat tarjota nuorille tärkeää tietotaitoa ja tuoda samoista asioista kiinnostuneita yhteen. Itse olen saanut arvokkaita rakennuspalikoita maailmankuvani rakentamiseen, kun kerran sattumalta päädyin kansalaisjärjestötoimintaan mukaan. Osallistuminen voi parhaimmillaan antaa syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle itsevarmuutta ja toivoa, vaikka EU:n demokratiavajetta ei yhdellä työpajalla ratkottaisi.
Teksti on julkaistu osana Sadankomitean projektia ”Nuoret rakentamassa EU:n globaalia tulevaisuutta” (2022). Osarahoitettu Eurooppa-tiedottamisen valtionavulla. Ulkoministeriö ei vastaa julkaisun sisällöstä.
