Kuva: Clare Conboy / Campaign to Stop Killer Robots
Mitä ovat autonomiset asejärjestelmät?
Täysin autonomiset asejärjestelmät pystyvät tunnistamaan, valitsemaan ja ampumaan kohteensa itsenäisesti ilman ihmisen väliintuloa. Autonominen asejärjestelmä pystyisi siis itsenäisesti valitsemaan kohteensa ja iskemään siihen ennalta ohjelmoitujen tietojen ja tilanteessa prosessoimansa informaation pohjalta. Autonomisista aseista käytetään myös nimityksiä robottiaseet ja tappajarobotit.
Teknologian kehittyessä sodankäynnissä käytetään yhä enemmän robotteja. Tällä hetkellä käytössä on eri asteista itsemääräämisoikeutta käyttäviä asejärjestelmiä. Täysin autonomisia asejärjestelmiä ei vielä juuri ole käytössä, mutta useat valtiot kehittävät tai tukevat niiden kehittämiseen tähtäävää tutkimusta. Automatisoitua päätöksentekoa seuraava monitori kerää tietoa valtioiden kannoista robottiaseisiin.
Reaching Critical Will selvityksen mukaan autonomisten asejärjestelmien kehittämistä tukevat: Kiina, Saksa, Intia, Israel, Etelä-Korea, Venäjä ja Iso-Britannia. Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Israelissa ja Etelä-Koreassa on jo käytössä jonkin asteista autonomiaa ja kuolettavaa voimaa käyttäviä asejärjestelmiä.
Robottiaseiden kehittelyä puolustetaan muun muassa vedoten niiden koneelle ominaisiin piirteisiin, kuten inhimillisten virheiden poissaoloon ja ihmishenkien säästymiseen. Inhimillisen arviointikyvyn puuttuminen ja ihmisyyden poistaminen valinnoista herättää kuitenkin useita eettisiä ja laillisia kysymyksiä esimerkiksi ihmisarvoon, vastuuseen, sodan oikeutukseen ja kilpavarusteluun liittyen.
Robotit ihmisen saappaissa
Robottiaseiden eettiset ongelmat liittyvät elämän ja kuoleman kysymyksiin. Asejärjestelmän autonomisuus tarkoittaisi päätösvallan siirtämistä ihmiseltä koneelle. Erityisen ongelmallista tämä on, kun puhutaan ihmiselämästä. Jos annamme robotille luvan päättää elämästä, halvennamme ihmisarvoa ja ulkoistamme moraalisen vastuun koneelle. Vuosina 2018 ja 2020 toteutettujen kyselytutkimusten mukaan useimmat ihmiset eivät ole valmiita antamaan koneille lupaa tappaa.
Vastuukysymykset muodostuvat erityisen ongelmalliseksi, kun pohditaan, kuka vastaa sotarikoksista, jos ihmisen paikalla seisoo kone. Kansainvälinen oikeus määrittelee sodankäynnin säännöt, joita robottiase ei pystyisi noudattamaan. Kone ei erottele siviiliä sotilaasta, minkä lisäksi se on altis virheille ja hakkeroimiselle. Kuka vastaa koneen tekemästä virheestä? Ottaisiko vastuun ohjelmoija, koneen rakentaja, komentaja vai kenties kone itse? Voisiko vastuun jakaa eri osapuolten kesken?
Robottiaseiden käyttö saattaisi lisäksi madaltaa kynnystä sotimiseen, kun kentälle ei tarvitsisi lähettää ihmissotilaita. Sodan oikeuttaminen helpottuisi ja kansainvälinen turvallisuus vaarantuisi.
Robottiaseiden ongelmia:
- Eettinen ongelma: autonominen asejärjestelmä päättäisi elämästä ja kuolemasta ilman ihmisyyteen kuuluvaa myötätuntoa
- Autonomia: ihmisyyden poistaminen kahdessa kriittisessä päätöksessä eli kohteen valinnassa ja iskemisessä
- Kilpavarustelu: erityisesti teknologian helpon saatavuuden vuoksi autonomisten aseiden kehittely voi johtaa maailmantilaa horjuttavaan robottiaseiden kilpavarusteluun
- Sodan oikeutus: sotaan lähtö voisi helpottua ja siviilien kärsimys kasvaa aseiden mahdollisten virheiden seurauksena
- Sodan säännöt: robottiaseet eivät pystyisi arvioimaan tilannetta, erottamaan siviiliä sotilaasta tai noudattamaan muita sodan sääntöjä samalla tavalla kuin ihminen
- Vastuu: kuka olisi vastuussa robottiaseen tekemästä sotarikoksesta: ohjelmoija, valmistaja, komentaja, kone itse?
- Leviäminen: autonomisten aseiden käyttö myös aseellisen konfliktin ulkopuolella, kuten rajavalvonnassa, saattaisi lisääntyä
Kansainvälisellä kampanjalla eroon tappajaroboteista
Kansainvälinen autonomisten aseiden kieltoa vaativa kampanja (Campaign to Stop the Killer Robots) perustettiin vuonna 2012 seitsemän kansalaisjärjestön toimesta. Kampanjan tavoitteena on täysin autonomisten asejärjestelmien kehittelyn, tuottamisen ja käytön kieltäminen ennen kuin niitä otetaan kunnolla käyttöön.
Muutama vuosi aiemmin oli jo perustettu asiantuntijoiden johdolla robottiaseiden kehitystä seuraava kansalaisjärjestö (International Committee for Robot Arms Control, ICRAC), jonka pyrkimyksenä on lisätä keskustelua robottiaseiden aiheuttamasta uhkasta ihmiskunnalle. Järjestöön kuuluu asiantuntijoita muun muassa robotiikan, tekoälytutkimuksen, etiikan ja kansainvälisten suhteiden aloilta.
Eräs järjestön perustajista, tekoälyn ja robotiikan emeritusprofessori Noel Sharkey, on aktiivisesti mukana kansainvälisessä kampanjoinnissa. Hän vieraili Suomessa osana Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan toimintaa. Sadankomitea on kansainvälisen kampanjan jäsen ja edistää osaltaan robottiaseet kieltävän sopimuksen aikaansaamista.
Kampanjan tavoitteet:
- Riittävän ihmiskontrollin säilyttäminen kohteen valinnassa ja hyökkäyspäätöksessä
- Kansainvälinen täysin autonomiset asejärjestelmät kieltävä sopimus, jolla varmistetaan riittävän ihmiskontrollin säilyttäminen voimankäytössä
Lisälukemistoa robottiaseista:
- Esite autonomisista asejärjestelmistä
- Esitys autonomian sääntelystä asejärjestelmissä
- Esite yliopistoille: Pelasta yliopistosi tappajaroboteilta
- Helsingin Sanomat: Satojen robottilennokkien laivueita rakennetaan jo nyt, sanoo Suomessa vieraillut professori – Noel Sharkey vaatii maailmanlaajuista kieltoa ”tappajaroboteille”
- Maailma.net: Tekoälyn asiantuntija Noel Sharkey tutustui tappajarobotteihin ja ryhtyi niitä vastustavaksi kansalaisaktivistiksi – ”asevarustelukilpa on alkamassa”
- Pax: Kuka olisi vastuussa autonomisten aseiden teoista?
- Pax: Ulottuuko inhimillinen kontrolli autonomisiin aseisiin?
- Rauhanliitto: Robottiaseet
- Usein kysytyt kysymykset robottiaseista
- Video: Tappajarobotit on kiellettävä ajoissa
- Ydin: Autonomisista asejärjestelmistä robottisotiin
