Ydinasetta on käytetty vain kaksi kertaa sotilaalliseen tarkoitukseen. Hiroshiman ja Nagasakin pommit pudotettiin elokuun 6. ja 9. päivänä vuonna 1945. Historioitsijat ovat olleet erimielisiä siitä, jouduttiko se oikeasti ja merkittävästi Japanin antautumista ja samalla säästi merkittävästi amerikkalaisia sotilaita.
Yhden melko vakuuttavan teorian mukaan kyseessä oikeastaan oli näytös Neuvostoliitolle siitä, kuka näyttää kaapin paikan sodan jälkeen.
Amerikkalaiset ja saksalaiset olivat kehittäneet ydinasetta kilpaa koko toisen maailmansodan ajan. Historian ironiaa on, että amerikkalaisia hankkeessa auttoi aivan keskeisesti joukko saksalaisia tiedemiehiä.
Ei koskaan enää!
Kuinka paljon Kansainliiton perustamiseen vaikutti I maailmansodassa käyttöön otettu konekivääri. Monet ajattelivat, että se on niin epäinhimillinen ja tehokas ase, että se tulee estämään seuraavan sodan syttymisen. Välittömästi sodan jälkeen kuultiin useimmissa sotaa käyneissä maissa voimakas huuto: ”Ei koskaan enää!”
Joukko kansainvälisiä älykköjä oli rauhanliikkeessä ideoinut Kansainliiton jo ennen sotaa. Kun Woodrow Wilson tarttui ideaan ja lanseerasi sen, ei ehkä ole aivan väärin sanoa, että konekivääri oli ollut Kansainliiton idean paras myyntimies.
Fasistiset ja nationalistiset ideat ja aatteet osoittautuivat 1930-luvulla Wilsonin demokraattista idealismia ja heikoksi jäänyt Kansainliittoa voimakkaammaksi. Wilsonin kotimaa Yhdysvallathan ei koskaan edes liittynyt Kansainliittoon. Toinen maailmansota käytiin huipputehokkain ’konventionaalisin asein.
Toinen maailmansota oli käytännössä jo ratkaistu, kun sen loppunäytös esitettiin Japanissa. Saksa ja Japani, pahimmat fasistiset pahikset, ovat toisen maailmansodan jälkeen olleet vuosikymmeniä demokratian mallimaita, jotka ovat myös aktiivisesti tukeneet maailmanrauhaa sekä YK:n peruskirjaan perustuvaa sääntöpohjaista kansainvälistä
järjestystä.
Ei liene väärin olettaa, että samalla tavalla kuin konekivääri joudutti Kansainliiton perustamista, Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit jouduttivat YK:n perustamista. Niistä vuosista on kuitenkin kulunut jo kahdeksan vuosikymmentä. Ihmiskunnan suurin kysymys juuri nyt on: miksi demokratian idea sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla on haalistunut, vaikka teknologian kehitys on ollut jatkuvasti huikeata ja YK on menestynyt hyvin kehitysohjelmissaan?
Yksi, mutta ei ainoa vastaus tuohon kysymykseen on, että kansainvälinen yhteisö ei kyennyt hallitsemaan Neuvostoliiton ja kommunismin loppua niin, että Venäjä olisi integroitu aidosti siihen demokraattiseen regiimiin, joka on kirjoitettu YK:n peruskirjaan. Venäjän kehitys johti – mutkikasta polkua, jossa olisi luultavasti ollut monta hetkeä valita
toinen kehitystie – Ukrainan sotaan ja se puolestaan koko kansanvälisen yhteisön regressiion 1800-luvun pelotteelle perustuvaan turvallisuuspoliittiseen ajatteluun. Sitä kutsutaan nyt realismiksi.
Sopeutua vai vaikuttaa?
Tämän hetken kuuma kysymys Suomessa on: mitä uudistuksia Nato jäsenyys edellyttää Suomelta ydinenergia-lainsäädännössä?
Jos Suomi ei olisi liittynyt Natoon, tätä kysymystä ei tietenkään olisi koskaan tullut vastattavaksi, mutta kun Suomi on Naton jäsen, meidän pitää – jos ajattelemme vastuullisesti – muotoilla kysymys uudelleen: sopeutua vai vaikuttaa?
Että ydinase ei oikeastaan ole – tolkuttoman, jopa eksistentiaalisen tuhovoimansa takia sodassa oikeasti käytettävä ase, vaan pelkästään poliittinen ase, joka valitettavasti on keksitty ja on olemassa, ymmärrettiin nopeasti II maailmansodan jälkeen. Kysymys on siitä lähtien ollut, miten asian kanssa voidaan elää?
Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA perustettiin YK:n yhteyteen jo 1957. Ydinsulkusopimus, jossa allekirjoittaja-maat sitoutuvat olemaan hankkimatta ydinasetta ja ydinaseen jo omistaneet maat sitoutuvat toimimaan täyden ydinase-riisunnan puolesta, astui voimaan vuonna 1968.
Vaikka ydinsulkusopimusta on yleisesti kannatettu laajasti ja aktiivisesti, siihen on oltu myös jatkuvasti tyytymättömiä, koska kunnollista edistystä ydinaseiden riisunnassa ei ole tapahtunut. Tämän takia joukko maita lanseerasi ydinaseiden kieltosopimuksen allekirjoitettavaksi. Se hyväksyttiin vuonna 2017. Se tuli voimaan 2021 kun 50 valtiota oli ratifioinut sen. Tällä hetkellä sopimuksella on 90 allekirjoittajavaltiota ja 60 ratifiointia.
Ajatus siitä, että ydinase toimisi varsinkaan paikallisesti pelotteena muulla tavoin kuin se on toiminut yleisenä pelotteena kuluneet 80 vuotta, on absurdi. Siksi viime kuukausien keskustelu Suomessa ydinenergialain muuttamisesta Suomen Nato-jäsenyyden takia tuntuu myös ansurdilta.
Suomelta ainoata ehdottoman järkevää ydinasepolitiikkaa olisi liittyminen – vastoin Naton suositusta! – ydinaseiden kieltosopimukseen. Voimme spekuloida sillä, saataisiinko Ruotsi ja muut pohjoismaat mukaan samaan hankkeeseen, mutta sitä ei tulisi asettaa meidän kansallisen politiikkamme ehdoksi.
Meidän maamme ydinasekieltosopimukseen liittymisen ratio olisi puhtaasti turvallisuuspoliittinen ja kansainvälisesti ydinasepoliittinen. Jos liittymisemme ei vaikuttaisi – niin kuin se todennäköisesti ei tulisi vaikuttamaan – meidän muihin Nato-sitoumuksiimme, sen ydinasepoliittinen vaikutus maailmalla olisi todennäköisesti sitäkin suurempi.
Ydinsulkusopimuksen avulla eteneminen kohti ydinasekieltoa ja ydinaseiden riisuntaa on ollut monta vuosikymmentä jumissa. On helppo uskoa, että kunnollinen eteneminen tällä alueella palauttaisi maailmaa muutenkin sääntöpohjaiseen järjestykseen. Siksi on myös helppo uskoa, että Suomen aloitetta Nato-maana arvostettaisiin erityisesti ja laajasti niissä maissa, jotka jo ovat kielto-sopimukseen liittyneet.
Kirjoittaja on Sadankomitean ensimmäinen puheenjohtaja.
Blogien tekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä edusta Sadankomitean virallista näkemystä.
