Maanpuolustuksesta maan puolustukseen – sota ja ympäristö ovat politiikassa vastakkain

”Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista”, sanotaan, mutta onko se todella. Se riippuu politiikan tekijästä. Vaaleissa ja vaalien välillä politiikan tekijöihin vaikuttaa hyvin suuri joukko erilaisia eturyhmien sekä teollisuuden alojen toimijoita. He saattavat tehdä vaikutustyötään kulisseissa ja onnistuvat lobbaamaan itselleen mieluisia lakeja läpi. Sitten on tahoja, jotka yrittävät lobata ympäristönsuojelun, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Kenen etua he ajavat? Mitä he siitä saavat? Aivan oikein: eivät henkilökohtaisesti välttämättä mitään.

Politiikka on usein arvovalintoja: jos tehdään yhtä, ei välttämättä voida tehdä toista. Jos vaikkapa kavennetaan verokertymää, saatetaan joutua leikkaamaan menoista tai ottaa lainaa. Tällaiset asiat on helppo laittaa joko–tai-akselille. Toisia asioita ei voi asettaa vastakkain yhtä selvästi, mutta niin pyritään silti tekemään. Esimerkki tällaisesta vastakkainasettelusta on pakolaiset ja vanhukset. Pakolaisten auttamisella ja inhimillisellä kohtelulla ei sinänsä ole mitään tekemistä eläkkeiden tai vanhusten hoidon kanssa, ellei sitten tänne tullut pakolainen satu työllistymään vaikkapa vanhuspalveluihin.

Joitain asioita taas on järkevää asettaa joko–tai-asetelmaan. Yksi tällaisista asioista on maanpuolustus ja maan puolustus. Koko planeetan kaikkia lajeja uhkaava ilmastonmuutos, ympäristön pilaantuminen ja kuudes sukupuuttoaalto on suurin uhka, mikä meitä kohtaa. Se tulee vaikuttamaan ihan kaikkeen. Ympäristöjärjestöt ovat taistelleet yli 30 vuotta sen puolesta, että näihin kysymyksiin tartuttaisi niiden ansaitsemalla tarmolla. Vasta nyt asia alkaa valtavirtaistumaan politiikassa, puheiden tasolla ainakin.

Toiseen vaakakuppiin asetin maanpuolustuksen, sillä maailman armeijat ja sotateollisuus syövät valtavasti resursseja. Nämä resurssit valuvat käytännössä aina hukkaan. Tilanne on oikeastaan vielä pahempi: sota- ja aseteollisuus aiheuttavat pelkkää tuhoa, vaikka niitä ylläpitävät valtiot perustelevat toimintaansa turvallisuudella. Samaan aikaan sotimisen ja aseteollisuuden ympäristövaikutukset ja päästöt on haluttu pitää ilmastosopimusten ulkopuolella.

Ase- ja sotilasmenot sekä ilmaston- ja ympäristönsuojelu kannattaa pitää politiikassa vastakkain, koska ne ovat vastakkain.

Koko asetelma on aivan nurinkurinen. Meidän tulisikin siirtyä maanpuolustuksesta maan puolustukseen. Tällaisen valinnan voi tehdä myös tämän kevään molemmissa vaaleissa. Voit valita ehdokkaan, joka ei halua tuhlata rahaa hävittäjiin ja joka asettaa ilmastonmuutoksen torjunnan etusijalle.

Juhis Ranta