Vuonna 2005, parikymppisenä, suoritin mielenkiinnosta ikäluokkani mukana asepalveluksen Kainuun prikaatissa. Minusta tuli tykkimies, kun suivaannuin mahdollisesta kommennuksesta aliupseerikouluun niin, että olin jo selvittämässä siviilipalvelukseen siirtymistä. Ammuin rynnäkkökiväärillä kultaisen merkin ja opin käyttämään tykkiä osana sen miehistöä. Jo silloin armeijan opettama tappamisen etiikka arvelutti, mutta suhtauduin asiaan pragmaattisesti.
Joitain vuosia tämän jälkeen kuulin ensi kertaa mahdollisuudesta siirtyä reservin sivariksi. Talvella, seitsemisen vuotta myöhemmin vuonna 2015, rohkean Sade Kondelinin totaalikieltäytymisestä kimmokkeen saatuani, intouduin toteuttamaan tekemäni päästöksen ja laitoin paperit vetämään.
Lapinjärvellä henki oli mainio. Kaikki saapumiserän satakunta osallistujaa olivat suorittamassa reservin sivareille määrättävää viikon täydennyspalvelusta. Naton kanssa solmittu isäntämaasopimus harmitti monia. Joillain oli uskonnollisia, joillain poliittisia syitä. Monien mielestä maanpuolustusta hoidettiin armeijan kautta huvittavan tärkeilevästi ja tehottomasti. Kurssittajista erityisen innostava oli Timo Virtala, jonka johdolla dramatisoimme tunnetun totaalikieltäytyjän Arndt Pekurisen vaiheita ja kuulimme Martin Luther Kingin nuoruuden tempauksista.
Lapinjärveltä minulle jäi mahtavien fiilisten, keskustelujen ja hätäensiapukortin lisäksi käteen myös jotain muuta. Timon syvällinen ymmärrys väkivallattomuudesta oli vakuuttanut minut siitä, että väkivallattomuuden tietä voisi uskoakseni soveltaa niin maanpuolustuksessa, itsepuolustuksessa kuin myös kamppailuissa kansalaisoikeuksien puolesta, tilanteen mukaan.
Seuraavilla Maailma kylässä -festivaaleilla kävin tutustumassa rauhanjärjestöihin. Löysin Sadiksen teltalta mielenkiintoista juttuseuraa ja luettavaa. Vielä muutaman viikon tuumailtuani päätin liittyä jäseneksi, kai selvittääkseni voisinko oppia lisää väkivallattomuudesta ja tehdä ehkä Sadiksen kanssa itsekin jotain rauhan ja väkivallattamuuden hyväksi.
Reilun vuoden mittaisen jäsenyyteni aikana olen pitänyt erityisesti Ydin-lehden kiinnostavista jutuista. Sadiksen Twitter-tilin ja jäsenkirjeiden kautta olen saanut tietoa toiminnasta ja siitä, miten esimerkiksi Suomen aseviennistä sotaa käyvään Arabiemiraatteihin ja voinut kertoa tietoa eteenpäin. Viimekesäisiä Pax-festivaaleja lukuunottamatta tapahtumat ovat kuitenkin sattuneet osumaan huonosti kalenteriin. Toivottavasti pääsen kuitenkin vielä tulevaisuudessa myös tekemään maailmasta hieman parempaa paikkaa yhdessä sadislaisten ja kaikkien niiden kanssa, joille rauhan ja turvallisuuden kysymykset ovat tärkeitä. Sadikseen liittyessäni kyselin myös aluetoiminnasta, joten Turun seudulla asuvat kiinnostuneet voivat olla yhteydessä.
Elias Laitinen, 31, Projektitutkija, Turku
Rauhan tiellä -kampanjan pääsivulle
Lisätietoja Sadankomitean jäsenyydestä ja vapaaehtoistyöstä