Vuosi sitten maaliskuussa matkasin junalla Jyväskylästä Pasilaan kohteenani Rauhanasema. Rauhanlähettiläskoulutus oli alkamassa. Menin koulutukseen hieman epätietoisena siitä, mitä on luvassa. Tämä taisi olla monen muunkin aloittelevan rauhanlähettilään tunne ensimmäisenä koulutusaamuna. Koulutus avasi silmäni rauhantyön moninaiselle kentälle, ja täällä sitä taas ollaan – Rauhanasemalla. Tällä kertaa harjoittelijan roolissa!
Olen jyväskyläläinen rauhan edistämisestä ja konfliktin ehkäisystä kiinnostunut yhteiskuntatieteiden maisteri. Perinteisesti rauha mielletään sodan ja väkivallan poissaolona. Toisaalta rauhaa voidaan ajatella pelon poissaolona. Mielestäni rauha tulisi nähdä kaiken perustana: rauha on edellytys yhteistyölle.
Minulle rauhan edistäminen tarkoittaa ensisijaisesti vuoropuhelua – oli kyse sitten valtioiden välisestä diplomatiasta tai ruohonjuuritasolla tehtävästä vaikuttamistyöstä. Vuoropuhelu on tärkeää niin arjessa ja ihmisten välisissä kohtaamisissa kuin konfliktin ratkaisussa ja ehkäisyssä.
Puhetavat muokkaavat maailmankuvaa ja vaikuttavat asenteisiin. Puheen välityksellä voi ylläpitää pelon ja vihan ilmapiiriä. Samalla tavoin voimme puhetavoilla vaikuttaa myönteisesti ja muuttaa yksipuolisia tai vihamielisiä näkemyksiä maailmasta – ja pyrkiä eroon pelkoon nojaavasta politiikasta. Pelko ja viha esimerkiksi erilaisuutta kohtaan johtuu usein tietämättömyydestä, minkä vuoksi keskustelu ja ymmärryksen lisääminen on tärkeää.
Puhuminen vaatii rohkeutta. Yksinkertaistetut totuudet saavat massat liikkeelle, jos kukaan ei puutu. Useat pelkäävät eristäytymistä ja yksin jäämistä, minkä vuoksi ihmiset eivät uskalla puhua. Yhteiskunnallinen ilmapiiri saattaa myös normalisoida puhetapoja ja tehdä niistä hyväksyttäviä, jolloin dehumanisoivasta vihapuheesta voi tulla tiedostamatonta. Yksilön ihmisyyden kieltämisen kautta väkivallan oikeuttaminen kanssaihmistä kohtaan helpottuu, minkä vuoksi puuttuminen ja keskustelu on erityisen tärkeää.
Sama pätee rauhantyöhön: oikein toimiminen ja ennakkoluuloihin puuttuminen vaatii rohkeutta. Minusta on hienoa, että meillä on rauhanjärjestöjä kuten Sadankomitea, jotka tekevät vaikuttamistyötä vankalla asiantuntemuksella ja lisäävät tietoisuutta muun muassa kouluttamalla nuoria. Näin alkoi minunkin tieni Sadankomiteaan.
Liityin jäseneksi osallistuttuani rauhanlähettiläskoulutukseen. Koulutuksen aikana opin valtavasti kansalaisjärjestöjen työstä, ihastuin asiantuntemukseen, jota rauhantekijöiltä löytyi ja innostuin siitä elämänilosta, mikä ihmisistä huokui. Opin, kuinka pitkäjänteistä rauhantyö on ja annan arvostukseni kaikille, jotka ovat tehneet vuosia töitä, jotta saisimme elää paremmassa maailmassa. Olemme kaikki ihmisiä ja olemme täällä yhdessä. Siksi rauhantyötä tarvitaan.
Tämän syksyn vietän viestinnän avustavissa tehtävissä Sadankomiteassa. Tulevaisuus näyttää, mihin tästä suuntaan. Tällä hetkellä keskityn oppimaan ja tekemään. Rauhantyössä tunnen olevani kotonani.
Kaisu Kinnunen, 28, viestinnän avustaja, Jyväskylä
Rauhan tiellä -kampanjan pääsivulle
Lisätietoja Sadankomitean jäsenyydestä ja vapaaehtoistyöstä