Olen Elena Mayans, 31-vuotias Helsingissä asuva espanjalaisnainen. Olen pasifisti ja feministi, tavallinen ihminen.
Rauha on aina kiinnostanut minua. Osallistuin ensimmäistä kertaa sodanvastaiseen mielenosoitukseen, kun Espanja lähetti joukkoja Irakiin ollessani 15-vuotias. Muistan tuon päivän aina, sillä silloin ymmärsin, ettei maailma ollutkaan niin kaunis, ystävällinen ja turvallinen paikka kuin olin uskonut koko lapsuuteni.
Ensimmäinen vapaaehtoiskokemukseni oli vankilassa Valenciassa, kotikaupungissani. Työskentelin järjestössä, joka järjesti vangeille arvoja ja sosiaalisia taitoja opettavia työpajoja. Työskentelin siellä viisi vuotta ennen kuin saavuin Suomeen.
Rauhantyö tarkoittaa monia asioita. Rauhan puutteen osoittamista maailmassa. Poliitikkojen kanssa neuvottelua. Uhrien pelastamista, heidän auttamistaan pakoon, uhrien auttamista heidän omissa maissaan ja kun he saapuvat pakolaisina meidän maihimme. Tulevien sukupolvien kouluttamista elämään rauhassa ja kunnioittamaan ihmiselämää. Yhteiskunnan silmien avaamista sodan kammottaville seurauksille – esimerkiksi Välimeren tilanteelle.
Päädyin Sadankomiteaan sattumalta. Etsin paikkaa häilleni ja menin Rauhanasemalle. Hieman myöhemmin tarvitsin työharjoittelupaikkaa suomen kielen kurssillani, ja ajattelin, että Sadankomitea olisi minulle täydellinen paikka. Olin Sadankomiteassa kuusi viikkoa. Tein muun muassa Sadankomitean tapahtumissa myytävät korvakorut ja kirjoitin blogitekstejä nettisivuille.
Olen Sadankomitean jäsen, koska on tärkeää tukea rauhantyötä. Kamppailu paremman maailman, oikeanmukaisuuden ja rauhan puolesta vaatii rahaa. Mutta tärkein syy on, että uskon Sadankomitean tekemään työhön ja maailmaan ilman sotaa.
Elena Mayans, 31, sosiaaliohjaaja, Helsinki
Rauhan tiellä -kampanjan pääsivulle
Lisätietoja Sadankomitean jäsenyydestä ja vapaaehtoistyöstä