Tänä kesänä järjestettiin viikon mittainen Peace on the Streets -koulutus Itävallassa Wienissä. Koulutus yhdisti eri maista tulevia ja eri maissa rauhan parissa toimivia ihmisiä ja loi osallistujille puitteet jakaa oppeja ja kokemuksia toisilleen. Kanssani oppimassa oli kymmeniä ihmisiä ympäri Eurooppaa ja yksi Argentiinasta.
Koulutuksessa käsiteltiin muun muassa kansalaistottelemattomuutta, katutempausten järjestämistä ja vaikuttavien ja toimivien kampanjoiden rakentamista. Pohdimme esimerkiksi, miten valmistautua mielenosoituksiin tai väkivallattomiin protesteihin, kun tietää, että vastapuolena voi joutua kohtaamaan monessa maassa väkivaltaisesti toimivan poliisin. Entä kuinka voi motivoida ihmisiä mukaan toimintaan? Perehdyimme myös erilaisiin tapahtumiin, joita voi järjestää.
Onnistunutta kampanjaa etsimässä
Koulutuksen kiinnostavinta antia olivat konkreettiset opit kampanjoiden suunnittelusta ja toteuttamisesta. Luentojen, keskustelujen ja työpajojen kautta pureuduttiin siihen, mikä erottaa onnistuneet kampanjat ei-onnistuneista kampanjoista. Koulutuksesta saadut käytännön työkalut soveltuvat monenlaiseen kampanjasuunnitteluun, mutta alkuun pääsee jo huomioimalla muutaman peruskysymyksen.
Kampanjaa laatiessa on tärkeää määritellä, mikä on kampanjan tavoite. Vaikkapa näkyvyyden tuominen, keskustelun herättely ja konkreettisen muutoksen aikaansaaminen ihmisten, yritysten tai valtion toiminnassa ja laeissa voivat kaikki toimia tavoitteina. Yhtä tärkeää on miettiä, miltä onnistuminen kampanjassa näyttää ja miten sitä voi mitata. Tämä vaatii tavoitteen purkamista pienempiin osiin. Jos tavoitteena on esimerkiksi näkyvyys, millaista näkyvyyttä halutaan, kuinka paljon ja missä? Kuinka monta klikkausta halutaan saavuttaa sosiaalisessa mediassa – vai halutaanko kenties saada näkyvyyttä uutisissa? Missä uutismediassa ja millaista näkyvyyttä?
Tavoitteen ohella kampanjoitsijoiden on mietittävä kohderyhmäänsä: kenet halutaan tavoittaa ja miksi. Usein iskevä kampanja vaatii toimiakseen voimakkaan kärjistyksen tai vastakkainasettelun. Ei ole yhdentekevää, kenet tai mikä kampanjassa maalataan uhkaksi tai kohteeksi, johon halutaan vaikuttaa. Onko kohde yksityinen ihminen, yritys, organisaatio, valtio vai tietynlainen (usein vanhentunut) tapa ajatella asioita? Seuraava askel on tutustua vastapuoleen, siihen miten vastapuoli ajattelee ja toimii: mikä on vastapuolelle tärkeää ja miksi. Esimerkiksi moneen yritykseen pyritään vaikuttamaan imagon kautta, sillä monelle yritykselle mielikuvat ovat tärkeä tekijä, joka vaikuttaa kuluttajien ostopäätöksiin.
Kun tavoite ja kohderyhmä ovat selvillä, on aika pohtia kampanjan ydinviestiä. Millainen viesti auttaa tavoittamaan kohderyhmän ja saamaan aikaan halutun muutoksen? Miten tämä viesti ilmaistaan kohderyhmälle ymmärrettävästi ja lyhyesti? Tehokkain tapa viestiä on usein tarina, joka vetoaa sekä tunteisiin että järkeen. Hyvässä tarinassa on konfliktia ja mielenkiintoisia hahmoja; hyvä tarina herättää ajattelemaan. Esimerkkinä vaikuttavasta kampanjasta mainittiin muun muassa Greenpeacen kuusi miljoonaa ihmistä tavoittanut LEGO: Everything Is NOT Awesome -kampanja, jolla Greenpeace sai Legon lopettamaan yhteistyön öljyjätti Shellin kanssa.
Hienoimman ja kunnianhimoisimmankin kampanjasuunnitelman on oltava realistinen, jotta sen voi täysin toteuttaa. Siksi suunnittelijoiden on syytä kartoittaa käytettävissä olevat resurssit. Paljonko kampanjointiin voidaan laittaa rahaa ja aikaa, ja kuinka paljon löytyy ihmisiä kampanjaa toteuttamaan? Osana koulutusta pohdittiinkin tapoja rahoittaa kampanjointia ja vaikuttamistyötä. Kampanjoitsijoiden kannattaa jo alkuvaiheessa miettiä myös, mitkä ovat kampanjan vahvuuksia ja mihin kampanjan onnistuminen voi puolestaan kaatua.
Kadulle rauhan puolesta
Koulutuksen aikana pääsimme myös tositoimiin, kun toiseksi viimeisenä leiripäivänä järjestimme katutempauksen Itävallan puolustusministeriön edessä. Katutempauksen viesti oli suunnattu Itävallan pakollista asepalvelusta vastaan.
Itävalta on harvoja Euroopan maita, joissa on vielä voimassa vain miehiä koskeva pakollinen asepalvelus. Samaan joukkoon kuuluvat esimerkiksi Suomi, Kreikka, Sveitsi ja Kypros. Katutempauksessa haluttiin haastaa ajatus pakollisesta asepalveluksesta. Jos niin monet Euroopan maat ovat hoitaneet maanpuolustuksen muuten kuin asevelvollisuuden kautta, miksei tämä olisi mahdollista Itävallallekin? Tarvitseeko Itävalta edes omaa maanpuolustusta? Nykykäytäntö asepalveluksesta vain miehille pakollisena palveluksena on muutenkin sukupuolen perusteella syrjivä käytäntö.
Katutempauksen suunnittelua oli tekemässä viiden hengen ydintiimi. Tavoitteenamme oli saada näkyvyyttä viestillemme ja lähetimme mielenosoituksestamme lehdille lehdistötiedotteet.
Torstaina lähdimme porukalla valmiiksi maalattujen kylttien kanssa seisomaan puolustuministeriön eteen. Yksi mielenosoittajista oli riisuutunut boksereilleen ja kaksi lääkäriksi pukeutunutta mielenosoittajaa maalasivat hänen ihoonsa ihomaaleilla maastokuviota. Muut mielenosoittajat seisoivat kylttien kanssa hänen ympärillään huudelleen megafoniin iskulauseita. Koko tempaus herätti paljon huomiota ohikulkevissa ihmisissä, joille jaoimme myös flyereita.
Keskusteluja ja kokemusten vaihtoa
Kävimme kurssin aikana paljon keskusteluja ja ohjattuja väittelyitäkin eri mielipiteistä asepalvelukseen – ja muihin asioihin – liittyen. Oli hauska huomata, miten paikoin täysin erilaisistakin mielipiteistä ja näkemyksistä huolimatta ihmiset tulivat toimeen keskenään ja viettivät vapaa-aikaa yhdessä. Oli myös kiinnostavaa, miten termit kuten sota ja rauha ja militarisaatio saattoivat merkitä hyvin erilaisia asioita eri ihmisille.
Kuudentena päivänä kurssin loppupuolela aikaa oli varattu siihen, että ihmiset saivat kertoa omista tulevista kampanjoistaan ja projekteistaan ja kysyä niihin apua muilta. Minua ilahdutti todistaa kansainvälisen yhteistyön sujumista ja yhteisten suunnitelmien laatimista.
Maailmassa, jossa jakolinjat yleistyvät, koen, että on arvokasta saattaa yhteen eri maista tulevia nuoria ja näin tarjota ideoita ja kokemuksia siitä, miten eroistamme huolimatta voimme tulla toimeen keskenämme. Olikin mukava huomata, miten leirin jälkeen sosiaalinen media oli täynnä uusia kontakteja ja mieli on täynnä uusia ja inspiraatiota!
Peace on the Streets -koulutuksen järjesti itävaltalainen vapaaehtoistyöjärjestö SCI Austria. Mukana hankkeessa oli joukko kumppanijärjestöjä, Suomesta Sadankomitea, Kansainvälinen vapaaehtoistyö KVT ja Aseistakieltäytyjäliitto. Koulutus järjestettiin Wienissä 1.-7.6.2019.
