Puolustusministeriö on julkistanut vastineensa Helsingin Sanomien 23.10. julkaisemaan Suomen asekauppaa käsitelleeseen artikkeliin. Ministeriön mukaan artikkelissa oli useita virheellisyyksiä, joihin ministeriö halusi korjauksen.
Ministeriön vastineessa kuitenkin on kummallinen tulkinta asevientilupien myöntämisen edellytyksistä. Vastineen mukaan "[e]hdottoman esteen viennille muodostavat YK:n, EU:n tai Etyjin asevientikiellot", mikä pitääkin paikkansa.
Myöhemmin vastineessa todetaan Lähi-itään ja Keski-Aasiaan myönnetyistä luvista, että "[o]n erittäin tärkeää todeta, että yhteenkään viennin kohdemaahan ei kohdistu kansainvälisiä puolustustarvikevientiä koskevia pakotteita ja jokainen vientilupapäätös on tehty kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti".
Tässä yhteydessä puolustusministeriön tulkinta ontuu pahasti. Helsingin Sanomat haastatteli kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemeä 24.10. julkaistussa artikkelissa. Koskenniemi totesi, että Suomen asevienti esimerkiksi Saudi-Arabiaan ja Uzbekistaniin rikkoo sekä EU-neuvoston vuoden 2008 yhteistä kantaa asekaupasta että vuonna 2013 solmittua YK:n asekauppasopimusta.
Asekauppasopimus kieltää aseviennin maihin, joissa niitä voitaisiin käyttää esimerkiksi rikoksiin ihmisyyttä vastaan, sotarikoksiin tai siviileihin kohdistuviin hyökkäyksiin. Kyse ei siis ole siitä, onko aseita käytetty ihmisoikeusloukkauksiin tai sotarikoksiin, riittää, että niitä voitaisiin käyttää.
Samoin Euroopan unionin neuvoston yhteisen kannan mukaan jäsenvaltioiden on "evättävä maastavientilupa, jos on olemassa selkeä vaara, että vietävää sotilasteknologiaa tai vietäviä puolustustarvikkeita saatetaan käyttää kansalliseen sortotoimintaan".
Selkeä vaara siis riittää, ei tarvita näyttöä siitä, että aseita on käytetty kansalliseen sortotoimintaan. Sama pätee selkeään vaaraan, että aseita "saatettaisiin käyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin".
Sekä asekauppasopimus että Euroopan unionin neuvoston yhteinen kanta ovat Suomea oikeudellisesti sitovia ja niiden määräykset on otettava huomioon aseiden vientiluvista päätettäessä.
Kuten professori Koskenniemi Helsingin Sanomissa totesi: "On aivan selvä, että Suomen toimet rikkovat sekä asekauppasopimusta että EU:n yhteistä, sitovaa kantaa."
Timo Mielonen
