Myanmarin sotilasvallankaappauksesta tuli vappuna kuluneeksi kolme kuukautta. Armeija kaappasi vallan Myanmarissa viime helmikuussa. Siitä asti tapahtumat ovat lähteneet vyörymään yhä huolestuttavampaan suuntaan: mielenosoittajia, poliitikkoja, aktivisteja, vaaliviranomaisia ja toimittajia on otettu kiinni, eikä heidän olinpaikkaansa kerrota. YK:n mukaan maassa on pidätetty yli 3 000 ihmistä. Vallankaappausta vastustavissa mielenosoituksissa on kuollut jo yli 700 ihmistä – myös lapsia. Armeija on ampunut mielenosoittajia kovilla panoksilla, käyttänyt kyynelkaasua, tainnutuskranaatteja ja savupommeja. Kymmenen vuoden ajan Myanmar ehti aloittaa avautumisensa ja demokratisoitumisprosessin, mutta nyt valtio on jälleen armeijan käsissä.
Vallankaappaus on valtava takaisku paitsi viime vuosien demokratisoitumisprosessille, myös vähemmän tunnetulle, mutta tärkeälle rauhanprosessille. Myanmar on nimittäin elänyt keskellä sisällissotaa jo yli 70 vuotta. Se on yksi maailman pisimpään jatkuneista konflikteista, jonka pelätään nyt kärjistyvän entisestään. Myanmarin rauhanprosessin osapuolina ovat maan armeija ja etnisten vähemmistöjen aseelliset ryhmät, joiden välillä on ollut useita konflikteja. Nämä etniset vähemmistöt muodostavat kolmanneksen Myanmarin väestöstä. Vallankaappaus vaarantaa katkonaisen ja hauraan rauhanprosessin, jonka jatkuminen on ehdottomasti turvattava.
Rauhanprosessin jatkumisen lisäksi on tärkeää, että maa palaa demokratian tielle – niin hidasta kuin se on ollutkin. Myanmaria hallitsi sotilasjuntta noin 50 vuoden ajan, vuoteen 2011 saakka. Vaikka sotilasjuntalla säilyi paljon valtaa, siirtyi maa muodollisesti parlamentaariseen demokratiaan vuonna 2010 ja sai uuden siviilihallinnon sekä uudistusmielisen presidentin Thein Seinin vuonna 2011. Demokratisoitumisprosessi on ollut hidas, mutta kansa on saanut menneen kymmenen vuoden aikana ainakin maistiaisen siitä, mitä demokratia voisi olla. Vallankaappauksesta saakka jatkuneet mielenosoitukset osoittavat, että kansa ei ole enää valmis palaamaan sotilasvallan alle: vallankaappaus onkin synnyttänyt Myanmariin protestiliikkeen.
Kansainvälisen yhteisön on toimittava
Armeijan vallankaappaus on tuomittu eri puolilla maailmaa: esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvosto on tuominnut mielenosoittajiin kohdistetun väkivallan, ja EU sekä Yhdysvallat ovat asettaneet Myanmarille uusia pakotteita. Ongelmallista kuitenkin on, että YK:n turvallisuusneuvoston muotoilu jäi Kiinan vaatimusten takia melko laimeaksi ja Venäjä puolestaan on osoittanut Myanmarin sotilasjuntalle avoimesti tukeaan.
Kansainvälinen yhteisö ei ole siis kyennyt antamaan yhtenäistä, selvää viestiä Myanmarin sotilasjuntalle siitä, että vallankaappaus ja väkivaltaiset toimet mielenosoittajia vastaan eivät ole hyväksyttäviä. YK:n ihmisoikeuskomissaari Michelle Bachelet onkin sanonut, etteivät pakotteet riitä, vaan valtioiden on painostettava maan armeijaa. Bachalet pelkää, että Myanmarissa puhkeaa Syyrian tapaan täysmittainen konflikti, jos nyt ei toimita. Lisäksi on tärkeää, että Myanmarin kansalaisyhteiskuntaa tuetaan, sillä juuri kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuspuolustajat ovat pitkälti kannatelleet tärkeää rauhanprosessia eri toimijoiden välillä.
Myanmarin tilanne elää koko ajan. Uutena käänteenä tapahtumissa on, että sotilasjuntan vastustajat – muun muassa syrjäytetyt kansanedustajat sekä etnisten vähemmistöjen edustajat – ovat perustaneet varjohallituksen nimeltään National Unity Government (NUG), joka perustajien mukaan edustaa kansan tahtoa. NUG hakee itselleen tunnustusta Myanmarin laillisena hallituksena.
Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEAN kokoontui viikko sitten etsimään rauhanomaista ratkaisua Myanmarin tilanteeseen. Kokouksessa ilmaistiin huoli Myanmarin tapahtumista, mikä on harvinaista, sillä yleensä näillä mailla ei ole tapana puuttua toistensa sisäisiin asioihin. Nyt kuitenkin Myanmarin sotilasjunttaa pyydettiin vapauttamaan poliittiset vangit, päästämään ASEAN-maiden edustaja sovittelemaan tilannetta ja sallimaan humanitaarisen avun kulku maahan. Vielä on vaikea sanoa, onko tällä vaikutusta sotilasjuntan toimintaan.
Myanmarin tilanne on vakava, eikä helppoa ratkaisua ole. Kansainvälisen yhteisön on kuitenkin ryhdistäydyttävä: Myanmarin kansa ansaitsee maalleen rauhaa ja demokraattisen hallinnon. Väkivaltaisuuksien kierre on saatava katkaistua, ennen kuin on liian myöhäistä. Mitä enemmän aikaa kuuluu, sitä vaikeampi tilanne on ratkaista. Kannanotot eivät riitä, vaan kansainvälisen yhteisön on toimittava. Kaikki kivet on nyt käännettävä, jotta osapuolet saadaan neuvottelupöytään.
Sadankomitea on osana kansainvälistä Control Arms -kansalaisjärjestöjen verkostoa allekirjoittanut vetoomuksen YK:n turvallisuusneuvostolle globaalista asevientikiellosta Myanmariin. Laaja aseiden ja muiden sotilastarvikkeiden vientikielto olisi selkeä yhteinen vastatoimi maassa tapahtuvia järkyttäviä ihmisoikeusloukkauksia ja väkivaltaa vastaan. YK:n turvallisuusneuvoston olisi kiireellisesti ja päättäväisesti asetettava selkeä viesti toiminnan kautta.
