Rauhanjärjestöt Rauhanliitto ja Sadankomitea vetoavat sisäministeri Maria Ohisaloon, että Poliisihallituksen resurssit ja käytännöt hallita siviilipuolen asevientilupia ja niiden raportointia selvitettäisiin. Tavoitteena tulee olla, että jatkossa sisäministeriön alaisen Poliisihallituksen myöntämillä luvilla tehdyssä aseviennissä voidaan noudattaa samoja julkisuus- ja avoimuuskäytäntöjä sekä julkista raportointia kuin puolustusministeriön lupamenettelyn kautta tehdyssä aseviennissä.
Selvitystyön yhteydessä voisi myös harkita olisiko järkevämpää, että kaikki aseviennin lupa-asiat ja EU:n sisällä tehtävät siirrot käsiteltäisiin saman viranomaisen toimesta ja valvonnassa, rauhanjärjestöt ehdottavat.
Ajatushautomo SaferGloben tuottama vuoden 2019 asevalvontaraportti julkistettiin 26.10. Raportista käy ilmi, että Suomesta vietiin viime vuonna patruunoita Bahrainiin ja Indonesiaan. Viennit käyvät ilmi tullin tiedoista, mutta vastaanottajista ei ole tietoa.
Kyse on asevienneistä, joista olisi ollut syytä käydä poliittista keskustelua ottaen huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet niin Indonesian poliisin kuin Bahrainin turvallisuusjoukkojen aseväkivallasta. Vienneistä on kuitenkin lähes mahdoton saada mitään lisätietoa.
Suomesta viedään aseita, niiden osia ja ammuksia sekä puolustusministeriön myöntämillä luvilla että poliisihallituksen luvilla, jolloin kyse on nk. siviiliaseista. Lainsäädännön takia esimerkiksi pistooleita, haulikoita ja patruunoita viedään siviiliasevientinä myös viranomaisille, kuten eri maiden sotilaille ja poliiseille.
Puolustusministeriö antaa julkisuus- ja avoimuusperiaatteiden ja lainsäädännön mukaisesti tiedot siitä, mikä yritys tai viranomainen on vientiluvassa tuotteen vastaanottajana. Poliisihallitus on puolestaan katsonut siviiliaseiden vientiluvat salaisiksi.
Näin ollen ei ole saatavilla tietoa, viedäänkö siviiliaseita sotilaille, muille viranomaisille vai esimerkiksi metsästyskäyttöön. Tullin kautta vientimaiden selvittäminen on paljon haasteellisempaa kuin puolustusministerin lupamenettelyn kautta tehdyn viennin suhteen.
Suomen asevalvontaraporttia yli kymmenen vuotta tehnyt Saferglobe toteaakin Suomen aseviennistä, että
”läpinäkyvyyden kannalta on ongelmallista, että myös eri maiden viranomaisille vietyjen tuotteiden käyttäjä jää pimentoon. Suomen aseviennin läpinäkyvyyttä heikentää asevientilupien käsittelystä vastaavien viranomaisten monilukuisuus. Puolustusministeriön ja poliisihallituksen lisäksi vientilupia käsitteleviä vastuuviranomaisia ovat ulkoministeriö, jonka vastuulla ovat kaksikäyttötuotteet ja sisäministeriön poliisiosasto, joka vastaa kidutusvälineiden vientiluvista. Kaikki antavat tietoa vastuullansa olevien tuotteiden viennistä erilailla ja erikseen.”
Poliisihallitus ei ole viime vuosina kyennyt toimittamaan lainkaan tilastoa siviiliaseille myönnetyistä vientiluvista. ”Mitä vähemmän ja hajanaisemmin tietoja aseviennistä on saatavilla, sitä hankalampi poliitikoiden, kansalaisten, tutkijoiden ja viranomaisten itsensäkin on muodostaa käsitystä Suomen aseviennistä kokonaisuutena ”, toteaa SaferGloben tutkija Kari Paasonen.
Rauhanjärjestöt vaativat avoimuuden nimissä, että Suomen aseviennin lupajärjestelmä ja -raportointi yhdenmukaistetaan niin, että sekä sotatuotteiden että siviiliaseiden vienti tehdään julkiseksi ja läpinäkyvyyttä lisätään.
