Euroopan unionin tavoitteet energiapolitiikassa ja rauhan edistämisessä vetävät jäsenmaita ristiriitaisiin suuntiin.
Euroopan unioni on vastannut Venäjän sotaan Ukrainassa rajoittamalla merkittävästi kaasuntuontia Venäjältä, minkä takia sekä EU että sen jäsenmaat ovat joutuneet hakemaan vaihtoehtoisia energiaratkaisuja kyseenalaisilta kumppaneilta. Komission ja jäsenmaiden edustajat ovat helmikuusta lähtien hioneet sopimuksia muun muassa Kaukaasiassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa turvatakseen EU:n energiatarpeiden täyttymisen ja sisäisen vakauden säilyttämisen. Ne tulevat kuitenkin Euroopan ulkopuolisen rauhan ja ihmisoikeuksien kustannuksella.
Venäjän kaasuvirtojen tyrehtyessä EU ja sen jäsenmaat ovat kääntyneet muun muassa Azerbaijanin, Libyan ja Israelin puoleen etsiessään ratkaisua orastavaan energiakriisiin. Näissä maissa ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ja konfliktinehkäisyssä on merkittäviä puutteita.
Uusien kaasusopimusten solmiminen on vaatinut EU:n johtohahmoilta vaitonaisuutta kommentoidessaan kauppakumppaniensa toimia rauhan ja ihmisoikeuksien suhteen.
Azerbaijan on itsevaltaisen nationalistipresidentti Ilham Aliyevin johdolla edelliset vuodet eskaloinut konfliktiaan Armenian kanssa. Libyan sisäinen konflikti jatkuu edelleen ja maassa on kaksi kilpailevaa pääministeriä, joita tukevat joukot ovat taistelleet keskenään Tripolin hallinnasta.
Israel jatkaa Gazan saartoa ja siirtokuntien perustamista Palestiinalaisalueella, ja on viime kuukausina kärjistänyt kaasunporaussuunnitelmillaan Välimeren rajakiistaansa Libanonin kanssa. EU:n kääntyessä näiden maiden puoleen korvatakseen venäläistä kaasuntuontia, heikentää se aktiivisesti rauhan ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Uusien kaasusopimusten solmiminen on vaatinut EU:n johtohahmoilta vaitonaisuutta kommentoidessaan kauppakumppaniensa toimia rauhan ja ihmisoikeuksien suhteen. Heinäkuun 17. päivänä Euroopan komission presidentti Ursula von der Leyen juhlisti Twitterissä uutta sopimusta Azerbaijanin ja Euroopan välisten kaasutoimitusten kaksinkertaistamiseksi, kutsuen Azerbaijania luotettavaksi energiantoimittajaksi.
Azerbaijanin sotatoimista Armeniassa hänellä ei ole ollut mitään sanottavaa, kuten ei myöskään Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Charles Michelillä tai Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsolalla. Israelissa EU jatkaa von der Leyenin mukaan kahden merkittävän energiahankkeen tukemista, mutta palestiinalaisten kohtaloa tai heidän olematonta osuuttaan Israelin tulevista kaasutuloista von der Leyen ei kommentoi.
Huolta Libanonin, Israelin ja Hizbollahin kiistasta Israelin merirajasta ja Karish-kaasuesiintymän käyttöoikeuksista ei myöskään ole esiintynyt komission presidentin puheissa. Libyassa italialainen valtionyhtiö Eni on sopinut merkittävistä investoinneista Libyan kaasutuotantoon.
YK:n tunnustaman hallituksen kanssa, mutta riski sisällissodan uusiutumisesta toisen osapuolen vaurastuessa kaasurahoilla on todellinen. EU ja sen jäsenmaat voivat pahimmassa tapauksessa merkittävästi häiritä rauhanprosesseja jokaisessa edeltämainituista tapauksista. Onko se hyväksyttävä hinta maakaasulle?
Globaalin strategian ohjenuorat maakaasulle ja rauhankyyhkyille
Vuodesta 2016 EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on ohjannut EU:n globaali strategia. Strategian kulmakiveksi määritellään ‘periaatteellinen pragmatismi’ ja keskeisimmäksi tavoitteeksi unionin jäsenmaiden sisäisen turvallisuuden takaaminen. Vaikka strategiassa puhutaan ihmisoikeuksien edistämisestä, vastuullisuudesta konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa, sekä luotettavien kumppanuuksien rakentamisesta, nämä kaikki ovat toissijaisia EU:n vakaudelle ja turvallisuudelle.
Vaikka fossiilisia polttoaineita ostaisi niinkin mieluisalta kauppakumppanilta kuin Norjalta, niiden käyttäminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja sen myötä lähestyviä tulevaisuuden konflikteja.
Strategiassa erikseen painotetaan Euroopan energiantuonnin monipuolistamista, etenkin maakaasun kohdalla. Euroopan unioni ja sen jäsenmaat toimivat siis täysin globaalin strategian mukaisesti solmiessaan uusia energiasopimuksia rauhaa ja ihmisoikeuksia heikentävien valtioiden kanssa; vaikka uudet sopimukset nakertaisivat rauhaa maailmalla, lyhyellä aikavälillä ne turvaavat Eurooppaa. Euroopan unionin energiapolitiikan horisontti on Venäjän hyökättyä Ukrainaan rajoittunut seuraavaan talveen.
Mikäli EU kestää kevääseen asti uusien kaasusopimustensa voimin, on se toteuttanut globaalin strategiansa keskeisimmän tavoitteen, eli rauhan ja turvallisuuden turvaamisen jäsenmaissaan. Pitkällä tähtäimellä nämä sopimukset eivät voi kuitenkaan olla pysyviä, mikäli EU mielii toimia rauhanrakentajana lähialueillaan. Autokratioiden, apartheidhallitusten ja epäonnistuneiden valtioiden fossiilipolttoaineiden ostaminen ei edistä rauhaa tai ihmisoikeuksia, kuten Venäjän kohdalla olisi pitänyt jo ajat sitten huomata.
Ja vaikka fossiilisia polttoaineita ostaisi niinkin mieluisalta kauppakumppanilta kuin Norjalta, niiden käyttäminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja sen myötä lähestyviä tulevaisuuden konflikteja. Ainoastaan uusiutuviin energianlähteisiin perustuva omavaraisuus voi taata, ettei Euroopan unionin energiapolitiikka ole ristiriidassa rauhan tavoittelun kanssa. Nykyiselläkin strategialla saattaa silti olla toivoa. Prahassa 6. lokakuuta Euroopan poliittisen yhteisön perustamiskokouksen katveessa Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel neuvottelivat Armenian ja Azerbaijanin johtajien kanssa maiden rajan määrittelystä EU:n siviilikriisihallinnan tuella.
Mikäli sopimus pitää, voi EU saada kaasunsa edistäessään samalla rauhaa naapurustossaan. Nähtäväksi jää, onnistuuko tämä yritys, ja pystyykö EU toteuttamaan samanlaisen ratkaisun uudestaan muiden sotaisten kauppakumppaniensa kohdalla.
Matias Vanhanen on kansainvälisen hallinnon opiskelija European University Institutessa Firenzessä. Häntä kiinnostavat erityisesti EU:n poliittinen integraatio ja unionin ulkosuhteiden tulevaisuus.
Teksti on julkaistu osana Sadankomitean projektia ”Nuoret rakentamassa EU:n globaalia tulevaisuutta” (2022). Osarahoitettu Eurooppa-tiedottamisen valtionavulla. Ulkoministeriö ei vastaa julkaisun sisällöstä.
