Sodat, konfliktit, kansanmurhat ja muut ihmisten aiheuttamat katastrofit ovat aina lohduttomia niin ihmisille kuin eläimille. Huolestuttavaa on, että väkivaltaisuuksien raakuutta ei olla saatu hallittua: vaikka esimerkiksi sotatoimille on yritetty luoda kansainvälisiä rajoitteita, niitä noudatetaan heikosti. Ihmis- ja eläinoikeuksia rikotaan yhä väkivaltaisuuksissa ympäri maailman.
Vuonna 2022 Ukrainan sodan alettua Suomessa keskustelua herätti lemmikkien kohtalo sotatilanteessa. Tuolloin selvisi, että mahdollisen sotatilan sattuessa lemmikkejä ei välttämättä voisi tuoda mukanaan väestönsuojiin. Lemmikkieläimet lienevätkin ensimmäiset eläimet, joiden kohtalo huolettaa meitä poikkeustilanteissa, sillä ne elävät kanssamme välittömässä elinympäristössämme ja rinnastamme ne usein perheenjäseniksemme. Kriisit vaikuttavat kuitenkin aivan kaikkiin eläimiin: niin luonnonvaraisiin eläimiin, tuotantoeläimiin kuin esimerkiksi eläintarhoissa pidettäviin eläimiin.
Eläimet ovat syyttömiä ihmisen aiheuttamiin kriiseihin, mutta kärsivät niistä suuresti. Eläimille kärsimystä aiheuttavat esimerkiksi suorat sotatoimet kuten pommitukset, tulitusten äänet ja suora eläimiin kohdistuva väkivalta, kuten eläinten tahallinen tappaminen, vammauttaminen tai käyttäminen aseena. Tämän lisäksi eläimet kärsivät toimien aiheuttamasta elinympäristöjen tuhoutumisesta sekä tuotanto- ja toimitusketjujen katkeamisesta, jotka saattavat aiheuttaa esimerkiksi ruuan, veden ja hoidon puutetta. Esimerkiksi palestiinalaisalueilla Gazan saarron ja pommituksen vuoksi eläimiä on menehtynyt niin pommituksiin, raunioiden alle, nälkään, janoon kuin hoitamattomiin vammoihin.
Kriiseillä on vaikutusta erilajisiin eläimiin
Kriiseillä on erilaisia vaikutuksia eläimeen riippuen siitä, missä käyttötarkoituksessa ihminen eläintä pitää tai mikäli kyseessä on luonnonvarainen eläin.
Tuotantoeläimiä kuin muitakin eläimiä saatetaan yrittää tilanteen mukaan evakuoida. Jos se ei ole mahdollista, ne saatetaan jättää oman onnensa nojaan ilman hoitoa tai kriisien armoille navettoihin, sikaloihin, broilerihalleihin ja eläintarhoihin. Suomessa on testattu pystytäänkö tuotantoeläimet poikkeustilanteessa siirtämään pois alueelta vuorokauden sisällä, mutta käytännössä tämä on osoittautunut haastavaksi. Eläinten jättämistä suljettuihin tiloihin saatetaan perustella ihmisten turvallisuudella – mikäli eläimet laskettaisiin vapaaksi, ne voisivat muodostaa turvallisuusuhan ihmisille. Eläinten heitteillejättö väkivaltaisuuksien keskelle johtaa kuitenkin väistämättä eläimen kärsimykseen ja tuskalliseen kuolemaan.
Mikäli lemmikkieläimiä ei voi ottaa mukaan, kun ihmiset evakuoituvat, ihmisen tehtäväksi jää päätös lemmikkieläimen kohtalosta. Mikäli ihmisten taas ei ole mahdollista evakuoitua, eläimiä saatetaan suojella ja pyrkiä pitämään hengissä niin kauan kuin mahdollista, jotta ihmiset voivat hyödyntää eläimen ruokana. Nälänhädän aikana ruuaksi saatetaan lisäksi käyttää sellaisia eläinlajeja, joita ei yleensä käytetä ruokana, kuten pikkulintuja tai rottia.
Onko eläinoikeusajattelulle tilaa poikkeustilanteissa?
Keskellä ihmisten selviytymistaistelua eläinoikeudet jäävät nykymaailmassa ja -ajattelussa usein väistämättä sivuun. Näin ei tarvitsisi olla.
Tutkija Saba Pipia on kirjoittanut eläinten asemasta kansainvälisen humanitaarisen oikeuden puitteissa. Hänen mukaansa eläimet eivät itseisarvollisesti kuulu kansainvälisen humanitaarisen oikeuden piiriin, eli eläimet eivät ole sodassa suojelun kohteita itsensä takia. Ne voidaan kuitenkin katsoa oikeutetuiksi suojeluun, mikäli ne tulkitaan esimerkiksi omaisuudeksi, sotilaalliseksi kohteeksi tai osaksi luonnonympäristöä.
Kansainvälinen oikeus on siis eläinten osalta puutteellinen, eikä tunnusta eläinten itseisarvoa. Itseisarvo tarkoittaa, että jollain on arvo itsessään, eikä arvo ole riippuvainen ulkoisista seikoista. Eläinoikeusajattelun mukaan lajin ei tule määrittää yksilön arvoa. Tämä tarkoittaisi, että yksilöitä pyrittäisiin suojelemaan lajista riippumatta poikkeustilanteissa.
Eläinoikeuksien huomioiminen poikkeustilanteissa vaatii, että kriisitilanteessakaan siviiliväestö ei joudu väkivallan tai perustarpeiden rajoittamisen kohteeksi. Tämä edellyttää, että maat ja toimijat noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja sen pohjaa, Geneven vuoden 1949 sopimuksia ja niiden lisäpöytäkirjoja. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan kiellettyjä ovat muun muassa väkivalta, kidutus, murha ja nälänhädän aiheuttaminen. Mikäli siviiliväestöä suojeltaisiin sopimusten mukaisesti, olisi ihmisillä enemmän resursseja keskittää empatiaa myös eläinten asemaan ja suojeluun.
Tämän lisäksi tarvitsemme kokonaisvaltaisempaa ajattelutavan muutosta suhteestamme eläimiin ja eläinoikeuksiin. Kun tuntevien eläinyksilöiden ajatellaan olevan vain hyödyntämisen kohteita, on se huono lähtökohta eläinten aseman parantamiseksi kriiseissäkään.
Jokainen voi siis aloittaa eläinoikeuksien paremman huomioimisen poikkeustilanteissa – edistämällä niitä arjessaan myös rauhan aikana.
Elina Rodriguez
Kirjoittaja on eläinoikeusjärjestö Animalian eläinpoliittinen asiantuntija