Helmikuussa 2018 Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa tapahtui 17 ihmisen kuolemaan johtanut kouluampuminen. Uutiset kouluissa tapahtuvista ampumavälikohtauksista ovat Yhdysvalloissa jo niin arkipäiväisiä, että vain vakavimmat niistä ylittävät kansallisen – saati kansainvälisen – uutiskynnyksen. Floridan ampuminen oli 18. kouluampuminen Yhdysvalloissa kuluvan vuoden aikana, ja seitsemäs, jossa kyseessä oli ihmiseen tai ihmisiin kohdistunut hyökkäys, joka johti loukkaantumiseen tai kuolemaan.
Koska ampumisia tapahtuu niin usein, myös niitä seuraavan keskustelun – tai sen puutteen – voi ennustaa. Poliitikot ja muut merkkihenkilöt kiirehtivät Twitteriin ilmaisemaan suruvalittelunsa uhreille ja näiden omaisille, mutta kun joku vaatii aselakien kiristämistä, yritys keskustelun avaukseen torjutaan sillä ”aika ei ole oikea” ja ”tragediaa ei saisi politisoida”. Sitten asia lakaistaan maton alle.
Mutta tällä kertaa aselakien ongelmista ei vaiettu. Syntyi ennennäkemätön kansanliike, jossa vaadittiin aselakien kiristämistä. Syntyi March for our lives, ja ympäri maailmaa yli 800 kaupungissa ihmiset marssivat aseiden vastaisissa mielenosoituksissa maaliskuun 23. päivänä. Yhdysvalloissa sadat tuhannet lukiolaiset ottivat osaa mielenilmauksiin, joista muotoutui yksi modernin aikakauden suurimmista ja joita on verrattu marsseihin mustien kansalaisoikeuksien puolesta sekä Vietnamin sodan vastaisiin mielenilmauksiin.
Mutta mikä sai aikaan kansanliikkeen? Vastaus löytyy nuorista. Liikeen taustalla on joukko Floridan ampumisesta selvinneitä nuoria, jotka toimivat koululehden toimituksessa. Heistä ja muista lukiolaisista tuli hetkessä Yhdysvaltojen aseidenvastaisen liikkeen keulakuvia. Heidän voimakkaat puheenvuoronsa mielenilmauksissa sekä mediassa ovat olleet koskettavia, vaikuttavia ja rohkeita. He ovat myös rohkeasti haastaneet päättäjiä ja poliitikkoja luopumaan kansallisen kivääriyhdistyksen NRA:n tarjoamista lahjoituksista. Koululehden toimittajat myös julkaisivat aseiden vastaisen manifestin, jossa he vaativat muun muassa puoliautomaattiaseiden kieltämistä, aseen ostamiseen edellytettyä 18 vuoden ikärajan nostamista 21:een ja tarkempia taustaselvityksiä aseen ostajille.
Nuoret ovat siis kieltäytyneet asettumasta uhrin rooliin, johon media ja poliitikot heidät helposti laittavat. Sen sijaan he ovat ottaneet keskustelun omiin käsiinsä. Alkupisteenä kouluampumisten aikakaudelle Yhdysvalloissa pidetään yleisesti Columbinen koulusurmaa vuonna 1999. Nämä nuoret ovat siis kasvaneet koko elämänsä yhteiskunnassa, jossa kouluampumiset ovat arkipäivää. He ovat, kuten Kaliforniasta kotoisin oleva lukiolainen Edna Chavez sanoi, oppineet suojautumaan luodeilta ennen kuin oppivat lukemaan. Nyt heidän sukupolvensa on saavuttamassa täysi-ikäisyyden ja he vaativat muutosta poliitikoilta.
March for our lives -liike on tuonut poikkeuksellisen näkyväksi sen, miten keskeinen merkitys nuorilla on väkivallattomuuden ja rauhan edistämisessä. Se on myös ollut muistutus siitä, että nuorilla on oikeus tulla kuulluksi ja heidän osallistamisensa on keskeistä muutoksen aikaansaamiseksi. Ennen kaikkea se on ollut osoitus siitä, että uusilla sukupolvilla on kyky, taito ja rohkeus vaatia muutosta. Vielä on liian aikaista sanoa, millaisia vaikutuksia liikkeellä tulee olemaan Yhdysvaltojen asepolitiikkaan. Kuten yksi liikkeen johtohahmoista, Cameron Kasky, sanoi marssien jälkeen: näiden asioiden muuttamiseksi pitää juosta maraton, ei pikasprinttiä. Toistaiseksi Yhdysvaltojen kongressi ei ole tehnyt merkittäviä muutoksia maan aselakeihin, mutta Floridassa nämä nuoret ovat kahdessa kuukaudessa saaneet aikaan enemmän kuin poliitikot 15 vuodessa: Florida kiristi aselainsäädäntöään ensimmäisen kerran 20 vuoteen.
Ulla Mikkola
