War Resisters’ Internationalin kansainvälinen nuorten militarisoitumisen vastainen toimintaviikko on jälleen täällä. Seitsemännen kerran järjestettävä toimintaviikko on pyörinyt mielessäni, koska nuorten kansalaisvaikuttaminen heille tärkeissä tai heitä koskevissa asioissa on saanut viime aikoina huomiota. Tästä on erityisenä esimerkkinä ilmastonmuutoksen vastainen toiminta kuluneen kahden vuoden aikana. Lisäksi täällä Suomessa olemme syksyn aikana saaneet keskustella väkivallattomuuden ja kansalaistottelemattomuuden merkityksestä ja mahdollisista rajoista Elokapinan näkyvän toiminnan myötä.
Militarisoituminen on asia, joka koskettaa erityisesti nuoria. Kaikilla maailman nuorilla ei ole tänäkään päivänä mahdollisuutta kieltäytyä pakollisesta asepalveluksesta ilman rangaistusta, vaikka aseisiin tarttuminen olisi vastoin nuoren arvomaailmaa. Nuoria myös pakotetaan tarttumaan aseisiin maailman eri konflikteissa. Konfliktit synnyttävät ja jättävät henkisiä haavoja ja traumoja nuorille, mutta erityisesti haavoittuvassa asemassa ovat nuoret naiset. Robottiaseet ja aseistetut droonit eivät vähennä nuorten roolia, vaan videopeleihin tottuneita nuoria pidetään jopa lahjakkaina etäohjattavien asejärjestelmien käyttäjinä.
Valitettavasti nuorten ajatukset ja huolet jäävät usein – tietoisesti tai tiedostamatta – huomiotta. Nuorten ajatellaan olevan kokemattomia ja naiiveja. Heidän ajatellaan elävän omassa kuplassaan irti todellisuudesta ja muusta maailmasta. Tätä kuulee erityisesti, kun halutaan kritisoida ja vähätellä nuorten kansalaisvaikuttamista. Vähättely on valitettavaa, koska juuri nuoria tulisi kuunnella heitä koskevissa asioissa. Paradoksaalisesti nuorilta odotetaan kykyä tehdä suuriakin päätöksiä elämässään, vaikka heidän mielipiteilleen ja ajatuksilleen ei annettaisi niille kuuluvaa painoarvoa.
Nuoret eivät väitteistä huolimatta elä muista erillisessä maailmassa, vaan he näkevät saman maailman omin silmin, omasta asemastaan. Jokaisella meistä on oma kupla, joka käsittää meitä ympäröivän maailman ihmisineen ja ajatuksineen. Ennen hevonen kulkuvälineenä määritteli ihmisen ja hänen yhteisönsä kuplan laajuuden, mutta nykypäivän globaalissa maailmassa voimme entistä helpommin ja nopeammin astua sisään muiden ihmisten kupliin. Nuorilla on mahdollisuus kuulla tai tutustua henkilökohtaisesti muihin nuoriin, jotka elävät tai tulevat konfliktialueilta, jossa he ovat nähneet tai kokeneet väkivaltaa, joutuneet aseellisten konfliktien uhreiksi tai ovat olleet pakotettuja tarttumaan aseisiin tahtomattaan. Kaukaisetkaan konfliktit ja vääryydet eivät vain tapahdu tuolla jossain, vaan ne välittyvät nuorelta toiselle sanoin tai kosketuksin.
Yhteiskunnallisesti aktiivinen nuori ei ole lähtökohtaisesti haitaksi tai vaaraksi yhteiskunnalle – päinvastoin. Kansalaisvaikuttamisesta saatetaan siirtyä kansalaistottelemattomuuteen. Se voi olla laitonta, mutta vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden näyttämiseksi välttämätöntä. Tärkeää on toimia väkivallattomasti ja rauhanomaisesti. Helpoin ja paras keino osallistaa on ottaa nuoret mukaan niihin keskusteluihin, joissa käsitellään ja päätetään heille tärkeistä asioista. Nuorten ääni on saatava kuuluviin, jotta voimme rakentaa ja muuttaa yhteiskuntaa siten, että epävakautta ja kuvitteellista turvallisuutta luovat militarisoituminen ja asevarustelu väistyisivät kestävämmän rauhan, yhteiselon ja ymmärryksen tieltä.
Jokainen meistä voi omalla tavallaan ja panoksellaan edistää tämän tavoitteen toteutumista. Nuorten ei tulisi pelätä tai epäröidä pitää ääntä heille tärkeistä asioista; parhaiten tämä onnistuu tekemällä sitä yhdessä, suuremmalla joukolla. Nuorten ei myöskään tule elämässään pukeutua – tai joutua tahtomattaan pukeutumaan – haarniskaan, joka vaikeuttaisi yhteyttä muihin nuoriin. Vanhempien ihmisten ja yhteiskunnan velvollisuus on pitää huolta, että yhdenkään nuoren sanat, ajatukset, huolet tai pelot eivät jäisi pimentoon vaan saisivat aina ymmärtäväisen kuulijan.
