Antimilitaristinen ja pasifistinen rauhanjärjestö Sadankomitea on ollut mukana epätasa-arvoisen ja yhteiskuntaa militarisoivan yleiseksi kutsutun asevelvollisuuden vastustamisessa jo vuosikymmeniä. Asevelvollisuus on vanhanaikainen, miehiä juridisen sukupuolensa perusteella syrjivä ja tehoton tapa syytää yhteistä rahaa väärään paikkaan.
Sadankomitea on rakentanut oman mallinsa vuonna 2010. Malli olisi sovellettavissa myös tähän hetkeen pienin muokkauksin. Vanhentunut se on vain siltä osin kuin olemme ehdottaneet varuskuntien lakkautuksia: ehdottamistamme lakkautuksista nimittäin päätettiin toteuttaa useampi vuonna 2012, mikä tarkoittaa, että kyseisiä varuskuntia ei enää ole lakkautettaviksi.
Mallin keskiössä on siirtyminen vapaaehtoiseen ja sukupuolineutraaliin reservin kouluttamiseen. Vapaaehtoisuus toteutuisi kuten muissakin ammateissa, joihin tekijöitä tarvitaan: tarjotaan ihmisille laadukasta ammattiin johtavaa koulutusta, joka on osallistuvien kannalta mielekästä, myös taloudellisesti eli korvauksella on mahdollista tulla toimeen. Orja-armeijan voimme jättää historiaan.
Käytännössä koulutukseen voisivat hakeutua 18–30-vuotiaat Suomen kansalaiset. Erillisistä kutsunnoista luovutaan ja käyttöön otetaan yhteishaku kuten muissakin koulutuksissa. Koulutus rakennetaan siihen hakeutuville heidän aiemmin hankitun osaamisensa tai ammattitaitonsa ympärille, ei nykymallin tapaan kouluttamalla massaa tarkistamatta heidän osaamistaan ensin. Osaamisen tunnistamisen kautta koulutusta voidaan tiivistää ja syventää.
Peruskoulutus kestää kolme kuukautta, minkä jälkeen alokkailla on mahdollisuus jatkaa paremmin palkattuihin erikois- ja johtamiskoulutuksiin, rauhanturvatehtäviin tai sopimussotilaiksi. Koulutuksessa ja työssä olevat henkilöt ovat virkasuhteessa valtioon ja heillä on mahdollisuus vaihtaa ammattia kuten muillakin valtion virkamiehillä.
Koulutuksen ja mahdollisen lisäpalvelun jälkeen koulutetut siirtyvät reserviin siltä osin kuin he eivät solmi työsuhdetta esimerkiksi kouluttamaan tulevia reserviläisiä.
Malli tuottaisi noin 50 000 sotilaan reservin poikkeusoloihin varautumiseksi. Rauhan ajan vahvuus olisi noin 8 000 sotilasta. Tällä määrällä olisi mahdollista varautua erityisesti strategisiin iskuihin ja tarvittaessa puolustaa koko maata. Arvioita tehdessä on huomioitava, että tämä nykyistä radikaalisti pienempi reservi olisi paremmin varusteltu, paremmin koulutettu ja erittäin motivoitunut reservi.
Kuvailtuun malliin siirtymisellä olisi merkittäviä hyötyjä, kun asevelvollisten aika vapautuisi johonkin heidän itsensä, läheistensä ja tulevien työuriensa sekä koko kansantalouden kannalta hyödyllisempään toimintaan. Puolustusmenoja voitaisi laskea noin kolmanneksella, ja dynaamisina vaikutuksina taloudellinen toimeliaisuus lisääntyisi. Monien maiden kokemuksen perusteella bruttokansantuotteen voidaan arvioida kasvavan suunnilleen vuosittain noin yhdellä prosenttiyksilöllä.
Pitkällä aikavälillä tavoitteenamme on maailma, jossa armeijoita ei tarvita – rauhan maailma.
Eekku Aromaa
