Olen Eero Kivistö, kirjoitushetkellä 21-vuotias kotkalainen. Tällä hetkellä työskentelen turvallisuusalalla, päätoimisesti vartijana ja sivutoimisesti järjestyksenvalvojana, pääosin ravintolaympäristössä. Alan valintaan vaikutti suuresti sivarin koulutusjaksolla suoritettu järjestyksenvalvojakortti. Jäätyäni palveluksen jälkeen työttömäksi päädyin lukemaan vartijan ammattitutkintoa. Ammatinvalinnan suhteen en siis ehkä ole se kaikkein tyypillisin rauhanliikkeen jäsen. Ylioppilaaksi kirjoitin syksyllä 2016 sivarin suorittamisen ohessa.
Olen ollut jo pitkään kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ottanut asioihin kantaa sosiaalisessa mediassa sekä osallistunut esimerkiksi Amnesty Internationalin toimintaan. Siinä mielessä rauhantyöhön lähteminen oli varsin luonnollista. Mielenkiinto rauhantyötä kohtaan alkoi kuitenkin vasta siviilipalvelusaikana. Olin tehnyt päätöksen sivariin hakeutumisesta jo hyvissä ajoin ennen kutsuntoja ja käytin itse kutsuntatilaisuutta edeltäneen ajan etsiäkseni tietoa sivariin liittyvistä käytännönasioista, kuten hakuprosessista ja palveluksen sisällöstä. Samalla tutustuin pintapuolisesti Aseistakieltäytyjäliiton toimintaan.
Koulutusjakson aloitin Lapinjärven Sivarikeskuksella kesäkuussa 2016. Vapaa-ajalla lueskelin keskuksella olleita lehtiä, joihin kuului useampi numero Aseistakieltäytyjäliiton jäsenlehteä, Antimilitaristia. Huomasin miettiväni asioita uusista näkökulmista ja olevani samaa mieltä useista lehden artikkeleissa esitetyistä asioista. Koulutusjakson aikana Aseistakieltäytyjäliiton edustaja kävi esittelemässä järjestön toimintaa tarkemmin ja tarjosi samalla vuoden ilmaista jäsenyyttä luennon aikana liittyville. Päätin ottaa mahdollisuudesta hyödyn irti ja liityin ihan puhtaasta mielenkiinnosta tutustuakseni järjestön toimintaan paremmin. Nyt vajaa kolme vuotta myöhemmin samalla tiellä ollaan.
Rauha on perusedellytys oikeudenmukaisuudelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Vaikka sotia usein perustellaankin niiden oikeudenmukaisuudella, niistä kärsivät eniten sivulliset, joilla ei ole mitään tekemistä konfliktin syttymisen kanssa. Siksi puheet sotien oikeudenmukaisuudesta ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Sodat aiheuttavat kärsimystä suoraan, minkä lisäksi kaikki asevarusteluun käytetyt resurssit ovat pois ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien ongelmien ratkaisusta.
Sivariaikana aloin tutustua Aseistakieltäytyjäliiton ohella muihin rauhanjärjestöihin. Sadankomitea alkoi vaikuttamaan kiinnostavalta. Se ajoi samoja asioita, joihin olin muiden järjestöjen kautta jo tutustunut, minkä ohella se tarjosi näkökulmia, joita en itse ollut niinkään ajatellut. Jäseneksi liityin kuitenkin vasta muutettuani omilleni – tämä oli eräänlainen tapa ilmaista muuton tuomaa lisääntynyttä vapautta. Suurena syynä painoi myös valtion tukien leikkaus rauhanjärjestöiltä, mikä myöhemmin sai minut ryhtymään kuukausilahjoittajaksi ja liittymään Rauhanliiton tukijäseneksi.
Olen Aseistakieltäytyjäliiton ja Sadankomitean jäsen sekä Rauhanliiton tukijäsen. Toimin kuukausilahjoittajana Sadankomitealle ja maailmanlaajuiselle War Resisters’ Internationalille. Osallistun keskusteluihin sosiaalisessa mediassa jakamalla ja kommentoimalla julkaisuja. Kirjoitan pääasiassa Suomen politiikkaan keskittyvää englanninkielistä blogia, jossa asevelvollisuus on päätynyt tärkeimmäksi aiheekseni. Blogin kohdalla aktiivisuuteni on tippunut dramaattisesti päästyäni kiinni työelämään, mutta tarkoituksena on kyllä jatkaa.
Eero Kivistö, 21, vartija ja järjestyksenvalvoja, Kotka
Rauhan tiellä -kampanjan pääsivulle
Lisätietoja Sadankomitean jäsenyydestä ja vapaaehtoistyöstä