Olen valmistunut kierrätystekniikan diplomi-insinööriksi vuonna 2010, jonka jälkeen olen ollut useissa kuntapuolen ympäristöalan tehtävissä. Olen aina ollut kiinnostunut maailmanparantamiseen liittyvistä teemoista. Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuin enemmän vuoden 2015 vaalien aikaan ja erityisesti sen jälkeisen hallituksen epäinhimillisten poliittisten linjausten myötä.
Minulla on ollut vaikea löytää itselle mielekästä tapaa vaikuttaa. Erityisen vaikeaa on ollut valita vain yhtä vaikuttamisen teemaa ja pyrkiä ajamaan sen tavoitteita. Siksi toimin tällä hetkellä useassa järjestössä sekä järjestöjen yhteistyöryhmissä.
Vuoden 2015 vaalien aikaan aloin ottamaan selvää asioista ja kirjoittamaan blogitekstejä eri politiikan osa-alueista. Ulko- ja turvallisuuspoliittissa kysymyksissä olen eniten perehtynyt Lähi-idän kysymyksiin ja erityisesti länsimaiden harrastamaan politiikkaan alueella. Kiinnostukseni Lähi-itää kohtaan heräsi luettua useita alueelle sijoittuvia romaaneja, joissa oli kuvattu siviilien selviytymistaistelua sodan keskellä. Niiden myötä olen alkanut todella kyseenalaistamaan länsimaisen “rauhanturvaamistyön” sekä vallitsevan näkemyksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteistä.
Liityin Sadankomitean jäseneksi viime vuonna, kun kiinnostuin maailmanpolitiikasta aloitettuani Työväen Sivistysliiton Maailmanpolitiikan koulun opinnot. Maailmanpolitiikan koulu oli vuoden kestävä koulutus, jossa käytiin tiivistetysti läpi maailmanpolitiikan eri osa-alueet mukaan lukien ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Toimin Sadankomitean ja Rauhanliiton turvallisuuspoliittisessa työryhmässä. Ryhmässä olen oppinut paljon uutta turvallisuuspolitiikasta.
Rauha merkitsee minulle elämää. Maailmassani sodat eivät ole hyväksyttäviä missään tilanteissa. Sodat ovat aina seurausta epäonnistuneesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä joissain tapauksissa myös epäonnistuneesta kehityspolitiikasta. Rauhantyössä tärkeintä on edistää rauhanomaisia keinoja konfliktien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Ihmisten mieliin on iskostettu vääränlainen turvallisuuden käsitys, jossa aseistuksella luodaan turvaa. Turvallisuuspolitiikan suuri kysymys on halutaanko varautua rauhaan vai sotaan. Sotaan varautuminen saattaa johtaa myös sen syntymiseen.
Tulevaisuuden maailmani on väkivallaton, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä. Tämän luomisessa rauhanrakentaminen on hyvin keskeisessä roolissa ja siksi haluan olla tukemassa Sadankomitean ja muiden rauhanjärjestöjen työtä.
Timo Kuusiola, 36, järjestöaktiivi, Helsinki
Rauhan tiellä -kampanjan pääsivulle
Lisätietoja Sadankomitean jäsenyydestä ja vapaaehtoistyöstä