Hyvät ystävät,
Vuosi sitten aloitin rauhanpalkinnon luovutuspuheen lyhyellä katsauksella maamme pakolaiskeskusteluun ja polttopulloiskuihin vastaanottokeskuksiin. Pakolaisuus on edelleen vahvasti esillä julkisuudessa, ja kuluneen vuoden aikana pakolaisvastaiset asenteet ovat pikemminkin koventuneet kuin lientyneet.
Esimerkiksi tänään, itsenäisyyspäivänä, pieni mutta äänekäs joukko osoittaa mieltä pakolaisia, turvapaikanhakijoita tai muita maahanmuuttajia vastaan. Samalla he pyrkivät myös omimaan suomalaisuuden itselleen ja antamaan sille sisällön. "Me määrittelemme suomalaisuuden", julistaa Suomen Sisu.
Näyttää myös vahvasti siltä, että viranomaiset ja hallitus eivät joko uskalla tai halua puuttua avoimen fasistiseen, rasistiseen ja väkivaltaiseen toimintaan edes kuolemaan johtaneen väkivallanteon jälkeen.
Muutoin on vaikea ymmärtää, miksi Pohjoismaisen vastarintaliikkeen, joka aiemmin tunnettiin Suomen vastarintaliikkeen nimellä, kieltäminen on juuttunut poliisihallitukseen, vaikka aiemmin syksyllä hallitus aivan oikein totesi, että väkivaltaisten tai rasististen järjestöjen toiminnan kieltämiseen ei tarvita uusia lakeja.
Sadankomitean rauhanpalkinto on vuodesta 1978 lähtien annettu kymmenille henkilöille, järjestöille tai kampanjoille tunnustukseksi rauhantyöstä. Julkisyhteisölle palkinto on tähän mennessä myönnetty vain kerran.
Tänä vuonna Sadankomitea palkitsee toisen kerran julkisyhteisön, Kyyjärven kunnan ja kuntalaiset heidän ponnisteluistaan vastaanottokeskuksen säilyttämisen puolesta sekä ennen kaikkea siitä, että Kyyjärvellä turvapaikanhakijat on nähty voimavarana pienelle kunnalle, ei rasitteena tai uhkana.
Vastaanottokeskuksen asukkaat ovat työllistyneet paikallisiin yrityksiin, heidät on otettu mukaan sieniretkille ja koululaiset ovat saaneet uusia ystäviä. Koko kylä hiljenee, jos he lähtevät, Kyyjärvellä pelätään.
Ilahduttavaa on myös se, että vastaanottokeskusta vastustaneet hyväksyivät päätöksen ja ryhtyivät toimimaan sen puolesta. "On hienoa myöntää, että olin väärässä", oli yhden keskusta vastustaneen kommentti.
Olisi todella toivottavaa, että kyyjärveläisten asenne yleistyisi Suomessa. Kyyjärven kunnan ja kuntalaisten palkitsemisella Sadankomitea haluaakin rohkaista muita Suomen kuntia ja niiden asukkaita osaltaan auttamaan sotaa pakenevia, sillä kukaan ei jätä kotiaan huvin vuoksi, eikä matkusta Suomeen saakka pakolaisille maksettavien etuisuuksien toivossa.
Sadankomitean rauhanpalkinto on keraamikkotaiteilija Miia Kallion sinivalkoinen teos Rauhanlaiva. Taiteilijan mukaan "sinivalkoisuus on otettava takaisin äärioikeistolta" ja rauhanlaivassa sinivalkoisuus kuvastaa suvaitsevaa rauhan Suomea.
Meidän, ei Suomen sisun, on määriteltävä suomalaisuus, ja meidän suomalaisuuteemme sisältyy vastuu sotaa ja konflikteja pakenevien inhimillisestä ja oikeudenmukaisesta kohtelusta.
