"Asekauppasopimuksen tarve ei ole kadonnut", toteaa Rauhanliiton puheenjohtaja Tarja Cronberg.
"Jos suuret aseviejämaat, Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina, olisivat halunneet edistää asekaupan hallintaa, sopimus olisi hyväksytty. Nyt tilanne on sietämätön", Cronberg paheksuu.
Eilen neuvottelujen kariuduttua 90 valtiota teki yhteislausunnon, jossa maat vaativat asekauppasopimusta ja sitoutuivat seuraaviin askeliin sen solmimiseksi. Kansalaisjärjestöt eivät myöskään aio luovuttaa, vaan jatkavat työtään asekauppasopimuksen edistämiseksi.
Useat rauhanjärjestöt eri puolilta maailmaa toivovat, että asia viedään syksyllä YK:n yleiskokouksen käsiteltäväksi, jossa se voidaan jos niin halutaan hyväksyä jäsenmaiden enemistön äänin turvin.
"Maailmassa kuolee noin kaksituhatta ihmistä joka päivä aseväkivaltaan, ja tehokkain tapa puuttua ongelmaan on hillitä villiä asekauppaa. Siksi asekauppasopimus tarvitaan edelleen", toteaa Sadankomitean puheenjohtaja Outi Ojala.
YK-järjestelmän heikkoutena on se, että muutama maa pystyy hidastamaan sopimusten solmimista tai estää sen kokonaan. Siksi monet onnistuneet asevalvontaan liittyvät sopimukset, kuten miinasopimus ja rypäleasesopimus, on jouduttu neuvottelemaan YK-järjestelmän ulkopuolella,
Asekauppasopimusneuvotteluiden epäonnistuminen voi olla takaisku YK-vetoiselle neuvottelujärjestelmälle.
"Jos YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat käyttävät asemaansa kansainvälisten sopimusten hidastamiseen, on se ongelma koko kansainväliselle yhteisölle", Ojala sanoo.
