Periaateohjelma

Sadankomitean periaateohjelma
Hyväksytty syyskokouksessa 11.11.2013 (oikolukematon)

1. Rauhasta hyvä tulee

Rauha on totta

Rauha on yhteistyötä. Se on taito, jonka oppiminen vaatii valppautta, velvollisuutta ja vastuunkantoa ja jonka ylläpitäminen vaatii aktiivisuutta ja vaalimista.

Rauha on konkreettista, kouriintuntuvaa. Rauha ei ole jokin abstrakti tavoitetila hamassa tulevaisuudessa vaan rauha – tai sen puute – näkyy jokaisen elämässä joka päivä. Rauha ei ole itsestäänselvää vaan se vaatii ponnisteluja. Voitko kulkea työmatkasi rauhassa? Onko kupissasi kahvia ilman taisteluja? Onko kotisi ympärillä muurit? Onko naapurisi muuttanut sotaa pakoon?

Rauha on totta. Myös väkivalta on totta. Se ei tapahdu jossain, se ei ole peliä, se ei ole leikkiä. Se osuu, se koskettaa, se satuttaa – jos ei sinua, jotakuta kaltaistasi.

Sota ja väkivalta eivät ole rauhan vastakohtia, vaan laiskuutta, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä ja unohdusta, jotka tulisi kitkeä paitsi itsestämme myös muista ihmisistä.

Rauha on tie – ja rauhaan on tie

Rauha on välttämätön elinehto monelle yhteisesti hyväksytylle asialle. Rauha edesauttaa ihmisoikeuksien, kansalaisvapauksien, tasaisesti jakautuneen hyvinvoinnin, tasa-arvon, demokratian, vakaan talouskehityksen ja luonnon kestävyyden syntymistä. Rauha luo pohjan, jolta voi rakentaa kestävää, toimivaa ja yhdenvertaista yhteiskuntaa.

Toisaalta nämä samat asiat ovat tie rauhaan. Rauhaa vahvistavat oikeudenmukaisuus,  mahdollisuus vaikuttaa, perusoikeuksien toteutuminen ja riittävä perustoimeentulo. Rauhaa uhkaavat epäoikeudenmukaisuus, vaiennetut äänet, pohjaton köyhyys ja pilatut elinmahdollisuudet. Näin ollen rauha on tie parempaan mutta rauhaa rakennetaan tuolla samalla tiellä: parantamalla ihmisten elinolosuhteita, vaikutusmahdollisuuksia ja oikeudenmukaisuutta.

Every gun that is made, every warship launched, every rocket fired signifies, in the final sense, a theft from those who hunger and are not fed, those who are cold and not clothed. This world in arms is not spending money alone. It is spending the sweat of its laborers, the genius of its scientists, the hopes of its children. This is not a way of life at all in any true sense. Under the cloud of threatening war, it is humanity hanging from a cross of iron. – Dwight D. Eisenhower (Oikoluvun yhteydessä käännetään suomeksi)

2. Sadankomitea
             
Sadankomitea toimii, jotta rauhan maailma olisi mahdollinen. Sadankomitea on pasifistinen ja antimilitaristinen järjestö, jonka perimmäisenä tavoitteena on maailmanrauha. Tilanne, jossa sotia ei ole, jossa kukaan ei kärsi väkivallasta ja jossa yhtäkään taistelua ei paineta villaisella. Utopistista mutta siksi välttämätöntä.

Sadankomitea toimii aseettoman maailman puolesta. Haluamme vallan aseilta ihmisille ja eroon pelon politiikasta. Haluamme, että turvallisuudella ei perustella väkivallantekoja eikä yhtäkään väkivallan uhria pidetä välttämättömänä. Emme missään olosuhteissa kannata väkivaltaa.

Sadankomitea uskoo väkivallattomaan toimintaan. Rauha ei synny itsestään eikä se synny ylhäältäpäin käskien vaan se on ihmisten väkivallattoman toiminnan tulosta. Rauha synnyttää rauhaa. Vahvin on se, joka vastaa väkivaltaan rauhalla, ei se, joka käyttää kovinta voimaa.

Sama perusta on kantanut meitä jo vuodesta 1963. Sadankomitea syntyi kylmän sodan maailmaan, jossa sodan uhka oli lähellä ja ihmisten mielissä. Rauhanliikkeen tarve kumpusi ydinasevarustelun kiihtymisestä ja maailmassa vallitsevasta kaksinapaisesta vastakkainasettelusta.

2000-luvun Suomessa sodan uhka ei ole konkreettinen eikä lähellä. Sodan uhka on ulkoistettu kaukaisiin maihin, tietokoneohjeistetuksi, sohvalta katsottavaksi tosi-tv-ohjelmaksi. Silti ja juuri siksi rauhanaatetta tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Haluamme rauhaa kodissamme, kaduillamme, kouluissamme. Sitä samaa rauhaa tarvitsemme koko maailmassa. Rauhaa koteihimme, kaduillemme ja kouluihimme emme saa ilman maailmanrauhaa.

Puhumme rauhasta sodan sijaan. Emme halua, että turvallisuuspolitiikka jää harvojen käsiin vaan rauha ja sen edistäminen koskettaa kaikkia. Turvallisuuspolitiikka ei ole sodan politiikkaa vaan perimmiltään kyseen tulee olla siitä, kuinka luomme rauhaa.

Sadankomitea on syntynyt ajatuksesta, että rauhan luomiseen tarvitaan jokaisen ihmisen toimintaa. Valtiot tai ylikansalliset organisaatiot eivät yksin pysty eivätkä halua luoda rauhan maailmaa. Siihen tarvitaan meitä jokaista. Sadankomitea tarvitsee sinua, tämä aika tarvitsee Sadankomiteaa.

3. Rauhan maailma

Rauha ihmisten kesken

Rauhaan kasvaminen tarvitsee rauhan ympäristön. Rauha lähtee jokaisesta ihmisestä itsestään. Yksilöille tapahtuva väkivalta synnyttää helpommin väkivaltaa yhteisöissä. Väkivalta, joka tapahtuu kodeissa, kouluissa tai nakkikioskilla, kasvattaa ihmisen väkivallan kulttuuriin. Rauha tarvitsee tuekseen rauhan ilmapiirin ja rauhaan kasvamisen. Kaikelle väkivallalle on sanottava ei.

Yhteistyöllä rauhaan
Rauhantila on vahvistunut, mutta edelleen väkivalta ja konfliktit ovat osa todellisuuttamme. Elämme samaan aikaan kahdessa ajassa: sekä voimapolitiikalle rakentuneen vanhan reaalipolitiikan että uuden keskinäisen riippuvuuden maailmassa.

Voimapolitiikkaan ja aseisiin luotetaan edelleenkin, vaikka niiden avulla ei voida saavuttaa pysyviä etuja missään päin maailmaa. Voimapolitiikka on myös kyvytön vastaamaan maailmanlaajuisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, väestönkasvuun tai talouskriisiin. Niihin vastaamisessa tarvitaan valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä ja yhteisesti sovittuja toimia, yhteisen edun tavoittelua vahvimman oikeuden sijaan.
Rajatonta rauhaa

YK-järjestelmä on häivyttänyt valtioiden välisten sotien uhkan, ja sotilaallisen toiminnan merkitys turvallisuuspolitiikassa on vähentynyt. Maailman maat ovat lukemattomin säikein sidoksissa toisiinsa. Erityisesti maiden taloudellinen keskinäisriippuvuus vie pohjan sodalta ja vahvistaa rauhaa.

Turvallisuus ei ole rajojen piirtämistä ja niiden vartiointia. Alueiden ja rajojen tulee välittää ja edistää vuorovaikutusta eikä suinkaan estää sitä. Kansainvälisellä yhteistyöllä on tavoiteltava turvallisuusalueita, joiden sisällä sota on mahdottomuus ja kaikki asevarustelu järjetöntä.

Euroopan unioni ja Pohjoismaat ovat esimerkkejä onnistuneista turvallisuusalueista. Laaja yhteistyö ja verkostoituminen talouden, työelämän, politiikan, kulttuurin ja kansalaistoiminnan alalla lisää luottamusta ja estää konflikteja kärjistymästä. Ylittämättömät rajat Euroopan maiden välillä tulee nähdä viime vuosisadan ohimenevänä outona piirteenä historiassa.

Pohjoismaissa kansallisuuksien rinnalle on vahvistunut yhteinen pohjoismainen identiteetti. Erojen sijaan korostetaan sitä mikä meille on yhteistä, ja kansallisten projektien sijaan on rakennettu yhteistä pohjoismaista hyvinvointia.

Euroopan yhdentyminen on rauhanprosessi, joka on poistanut sodat valtioiden väliltä. Vapaa liikkuvuus Schengen-alueella, lisääntynyt sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteisvaluutta euro vahvistavat eurooppalaisuutta. Instituutiot ja byrokratia eivät saa olla esteenä ylikansallisten identiteettien vahvistumiselle: kansallisten passien rinnalle tai niiden sijaan tulee tehdä mahdolliseksi EU-kansalaisuus.
Suomi on kansainvälinen

Suomeen ei kohdistu sodan uhkaa. Suomi on itsenäisyytensä aikana joutunut hyökkäyksen kohteeksi kerran – keskellä maailmansotaa. Mikään Euroopassa ei viittaa uuteen maailmansotaan.

Talvisodan sankarimyytti omillaan olevasta pienestä kansasta ei kuvaa nykyaikaa. Maanpuolustushengen lietsominen sodan uhkan vähetessä on tyhjän tynnyrin kolistelua kansainvälistymisen pelossa. Turvallisuuspolitiikan on perustuttava realistiseen turvallisuustilanteeseen eikä hiipuvan kansallistunnon pönkittämiseen.

Todellinen ihme on rauhanajan Suomen tarina – vahvistuva ymmärrys siitä, että Suomi ei ole yksin. Suomi on pohjoismainen ja eurooppalainen. Suomessa on vakiintunut tasa-arvon, demokratian, kansalaisvaikuttamisen, ja kansainvälisyyden perinne ja siksi hyvät edellytykset toimia rauhan puolesta.

Suomalainen itsenäisyyspäivän juhlinta ei nykyisellään perustu itsenäistymiseen vaan sodan muisteluun. Miksi rakentaa identiteettiä väkivallan varaan, kun rakennuspalikoina voisivat olla positiiviset saavutukset? Juhlikaamme kaikkea sitä hyvää, mitä Suomi on saanut aikaan: pohjoismaista hyvinvointivaltiota, yhtäläisiä perusoikeuksia, kansainvälistä Suomea. Historiastammekin löytyy muuta kuin sotia. Voimme muistella vaikka sitä, kun 1900-luvun alussa suomalaiset kieltäytyivät Venäjän asevelvollisuuskutsunnoista. Heräävää suomalaisuutta ruokittiin rauhantyöllä, ei sodalla.

Irti asevelvollisuudesta

Nykymuotoinen asevelvollisuus tulee lopettaa. Se pitää yllä väkivallan kulttuuria ja militarismia. Se kasvattaa ihmiset vääränlaiseen hierarkkisuuteen. Asevelvollisuudella on negatiivinen vaikutus mieskuvaan – pohjimmiltaan se ylläpitää yksipuolista ja rajoittunutta miehisyyttä. Nykyinen, vain miehiä koskeva asevelvollisuus vahvistaa keinotekoista sukupuolijakoa ja uskoa sukupuolten erilaisuuteen.

Suomea eivät uhkaa mitkään sellaiset asiat, joihin suuripohjainen armeija on oikea vastaus. Tämänpäivän uhkat ovat luonnonmullistuksia, epidemioita ja yllätyksellisiä väkivallantekoja. Asevelvollisuudesta luovuttaessa luovutaan siviilipalveluksesta ja aseistakieltäytyjien rankaisemisesta. Pitkän aikavälin tavoitteenamme on armeijoiden lakkauttaminen.

Aseeton maailma

Suomi ei tarvitse lisää aseita eikä uusia kalliita asejärjestelmiä. Päinvastoin, Suomen on näytettävä esimerkkiä ja toteutettava yksipuolinen aseidenriisunta. On vaadittava muita maita satsaamaan hyvinvoinnin edistämiseen ja köyhyyden ja ympäristöongelmien torjumiseen aseistautumisen sijaan. Suomen tulee lopettaa muun maailman aseistaminen ja lakkauttaa asevienti kokonaan.

Ydinaseet on hävitettävä maailmasta. Valtavien summien syytäminen joukkotuhoaseisiin sivistyksellään kerskuvassa Euroopassa on tekopyhyydessään uskomatonta. Ydinasevaltioilta on ydinsulkusopimuksen nojalla vaadittava aseidenriisuntaa. YK:ssa on laadittava ydinaseiden kieltosopimus.

Kiihtyvä sodan ja tappamisen automatisointi on kiellettävä. Kuolema ja väkivalta ovat aina inhimillisiä tragedioita, joista teknologinen kehitys ei saa etäännyttää meitä.

Tietoverkkojen valjastaminen kybersotaan uhkaa ihmisten jokapäiväistä hyvinvointia. Ihmisten perustarpeisiin ja jokapäiväisen elämän mahdollistaviin toimintoihin, kuten ruoka- ja vesihuoltoon sekä kotitalouksien lämmönjakeluun kohdistuva kyberhyökkäys on siviileihin kohdistuva sotarikos, jonka valmistelukin on kiellettävä. Globaalien tietoverkkojen on oltava vapaita ja avoimia, ja niiden on palveltava koko maailmaa ja ihmisten hyvinvointia. Tarvitaan maailmanlaajuinen kyberaseidenriisunta.

Sotilasliitto Nato on lakkautettava. Naton lakkauttaminen vahvistaisi YK-järjestelmää ja alueellisia turvallisuutta vahvistavia siviiliyhteistyön rakenteita.

Ahvenanmaa on demilitarisoitu – demilitarisoidaan seuraavaksi Pohjoismaat.

Kodit aseettomiksi

Ihmiset eivät tarvitse aseita. Itsepuolustuksessa tai turvallisuuden tunteen tuottamisessa aseilla ei ole sijaa. Aseet lisäävät kuoleman ja loukkaantumisen riskiä väkivaltatilanteessa moninkertaiseksi.

Aseiden vähentäminen ja aseiden aiheuttamien riskien minimointi tulee asettaa politiikan tavoitteeksi kautta linjan. Suomen suuri asemäärä aiheuttaa arjen riskejä esimerkiksi perheväkivallan pahenemisena, kouluampumisina ja harkitsemattomina itsemurhina sekä helppona mahdollisuutena hankkia aseita käyttöön myös ilman asiallista käyttötarkoitusta.

Aseet eivät kuulu lapsuuteen. Lapsia ei tule kasvattaa väkivaltaan eikä tappamiseen. Esimerkkinä tästä kasvatuksesta on lasten mahdollisuus opetella ampumaan ja ampua metsästysaseilla. Aseen käyttöön oppinut ihminen voi tarttua aseeseen helpommin myös väärinkäyttääkseen sitä.

Haluamme eroon kodeissa olevista aseista. Matkalla aseettomaan maailmaan olemassa olevien aseiden turvallinen säilyttäminen on välttämätöntä ja esimerkiksi poliisilla tulee olla oikeus tarkastaa aseiden säilyttämistä samaan tapaan kuin autoja katsastetaan. Aseille tulee myös luoda oma haittaverojärjestelmänsä muiden ihmisille haitallisten tuotteiden tavoin.

Konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen

Kriisinhallinnan tavoitteena tulee olla inhimillisen turvallisuuden lisääminen. YK on kriisinhallinnassa luotettavin organisaatio. Alueellisilla toimijoilla, kuten EU:lla, AU:lla tai ETYJ:llä, voi olla oma roolinsa, samoin paikallisilla ja kansainvälisillä kansalaisjärjestöillä.

Siviilikriisinhallinnan tulee olla ensisijaista ja hallitsevaa silloinkin, kun konflikti on jo syntynyt, eikä sitä voida enää ennaltaehkäistä. Loppujen lopuksi konfliktit ratkaistaan aina ilman sotilaita, sillä vain rauhanomainen konfliktinratkaisu on kestävää. Sotilaallisten toimijoiden tulee aina olla konfliktin alisteisia siviilikriisinhallinnalle.

Siviilitoimijat voivat nähdä ennalta konfliktin kärjistymisen, jolloin on riittävästi aikaa perehtyä konfliktin syihin ja hakea ratkaisua lainsäädännön, sovittelun, neuvottelujen sekä kohdennetun talousavun keinoin. Ennaltaehkäisyn taloudellinen hinta on pieni verrattuna sodan yhteiskunnalle ja väestölle suoraan ja välillisesti aiheuttamiin taloudellisiin ja inhimillisiin kustannuksiin.

Sotilaallisen toiminnan logiikkaan kuuluvat väkivalta, hierarkiat ja joustamattomuus. Pahimmillaan sotilaallinen läsnäolo voi provosoida lisää väkivaltaa ja heikentää osapuolten uskoa rauhanomaiseen ratkaisuun. Lisäksi sotilastoimien korkeat kustannukset vinouttavat operaatioita ja peittävät siviilitoiminnan mahdollisuuksia rauhanomaisiin ratkaisuihin. Väkivalta ei ole ratkaisu konfliktiin. Toimintamalleista, joissa väkivaltaan vastaan väkivallalla, tulee pyrkiä eroon.

Hyvässä kriisinhallinnassa sotilaiden tehtäviä ei ole laajennettu alueille, joissa siviilitoiminta on tehokkaampaa. Sellaisessa kriisinhallinnassa, jossa myös sotilaita on mukana, on sotilaiden vuoro liittyä mukaan operaatioon viimeisenä ja poistua ensimmäisenä. Vastuu operaatiosta, ja myös sen kustannusten tarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta, on oltava siviilitoimijoilla.

Me ja muut

Kukaan ei ole tällä maapallolla yksin. Olemme sidoksissa toisiimme, muihin eliöihin sekä itse maapalloon. Tuon sidoksen on näyttävä kaikessa toiminnassamme. Meidän tulee toimia ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Jotta rauha voidaan saavuttaa, tulee meidän huolehtia kaikkien elinolosuhteista: estää ilmastonmuutoksen karkaaminen käsistä, huolehtia puhtaasta vedestä, tarjota kaikille ruokaa, turvata eläinten hyvinvointi, estää oman hyvinvoinnin rakentaminen muiden kustannuksella. Riittämättömät resurssit sekä niiden epäoikeudenmukainen jakautuminen luovat helposti konflikteja. Luodaksemme rauhaa meidän on luotava myös oikeudenmukaisuutta ja kestävyyttä.

Rauha ei synny itsestään. Se vaatii kovaa työtä – jokaiselta. Rauhaa on rakennettava kaikilla toiminnan tasoilla. Rauhan vuoksi on ponnisteltava kansainvälisillä areenoilla, kouluissa, yrityksissä, kokouksissa. Rauha vaatii myös esimerkkejä. Ennen kaikkea rauha vaatii sitoutumista.

YK:ssa on sovittu, että valtioilla yhdessä ja erikseen on velvollisuus suojella ihmisiä sopivin ja tarvittavin keinoin paitsi rikoksilta ihmisyyttä vastaan, myös yllytykseltä noihin rikoksiin. Valtiot koostuvat meistä ihmisistä, joten tämä vastuu koskettaa meistä jokaista.

Valtioiden kansalaisina ja ennen kaikkea yksilöinä myös meillä on velvollisuus päättää omasta elämästämme niin, että emme toimillamme yllytä tai mahdollista minkäänlaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan ja että tarvittavin keinoin ehkäisemme niitä ja niihin yllyttämistä. Vastuu toimistamme ei ole siirtynyt valtiolle vaan se säilyy meillä jokaisella. Meillä on oikeus ja velvollisuuskin väkivallattomasti vastustaa vallan väärinkäytöksiä ja väkivaltaa.

Olemme kaikki vastuussa paitsi omista teoistamme, myös kokonaisuuksien, joihin kuulumme, kuten valtion, teoista. Tämä velvollisuus on valtaisa, sillä emme koskaan voi vahtia kaikkia yhteisöjen jäseniä kaiken aikaa. Emme koskaan voi tarkkaan tietää, mitkä toimemme johtavat yllytykseen tai rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Meidän tulee kuitenkin yrittää parhaamme mukaan välittää jokaisesta yhteisömme jäsenestä niin, että yhdessä kantaisimme vastuun toisistamme.

Tietämättömyys ei poista velvollisuutta, ja vaikka veljemme tai sisaremme itse päättäisi toimia väärin, meidän pitää silti kysyä itseltämme, olisimmeko voineet sen estää. Niinkuin jokaisen valtion ja koko kansainvälisen yhteisön vastuu on suojella jokaista yksittäistä ihmistä, on myös jokaisen ihmisen ja yhteisön vastuu suojella kaikkia saman maailman kanssaan jakavia, koska jos olemme vapaita, olemme sitä vain niin kauan kuin joku muu suojelee meitä. Sitä on rauha.

4. Vaatimuksia päättäjille ja meille kaikille

Kotimainen politiikka:
1. Puolustusmenoja on supistettava ja aloitettava yksipuolinen aseistariisunta.
2. Nykyisestä asevelvollisuudesta on luovuttava, siviilipalvelus tulee lakkauttaa rangaistuksenomaisena ja totaalikieltäytyjät vapauttaa.
3. Kehitysyhteistyön määrärahoja on lisättävä vähintään yhteen prosenttiin bruttokansantulosta.
4. Turvallisuuspoliittisen päätöksenteon täytyy olla julkista jo valmisteluvaiheessa
5. Haitallisia vaikutuksia aiheuttavia tuotteita verotetaan monin tavoin. Aseille tulee luoda oma erityinen haittaveroluokkansa, asevero.
6. Koulujen opetusohjelmiin tulee sisällyttää rauhankasvatusta.
7. Kaiken ulkopolitiikan on oltava johdonmukaista, se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun tehdään työtä aseistariisunnan ja ihmisoikeuksien puolesta neuvottelupöydissä, on myös lopetettava asekauppa, joka vahvistaa diktatuureja.

Kansainvälinen politiikka
8. Nato ja muut sotilasliitot on lakkautettava.
9. Rauhanturvaamisen painopiste pitää sekä Suomessa että EU-tasolla siirtää siviilikriisinhallintaan. Siviilikriisinhallintaa varten on varattava valtion budjetissa oma määrärahansa.
10. Suomen on Yhdistyneissä Kansakunnissa tuettava määrätietoisesti aseistariisuntaan tähtääviä aloitteita ja liityttävä myös niihin sopimuksiin, jotka edellyttävät muutoksia Suomen puolustuspolitiikassa.
11. Kaikkien konfliktien osapuolten tulee noudattaa Geneven sopimuksia sekä muita sodankäynnin sääntöjä. Kaikki sotarikolliset on saatettava kansainvälisen oikeuden eteen.
12. Siviiliyhteiskuntaan kohdistuva kyberhyökkäys on sotarikos, jonka valmistelukin on kansainvälisesti kiellettävä. Tarvitaan maailmanlaajuinen kyberaseidenriisunta, ja kyberturvallisuudesta tulee laatia kattava kansainvälinen sopimus.
13. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja ilmasto-oikeudenmukaisuus ovat ehtoja rauhan saavuttamiselle. On laadittava sitova kansainvälinen ilmastosopimus, jolla hillitään ilmaston lämpeneminen siedettävälle tasolle.

Kansalaisyhteiskunta
14. Rauhantyötä ja konfliktienhallintaa tulee aktiivisesti tukea niin Suomessa kuin kansainvälisestikin kaikilla toiminnan tasoilla.
15. Rauhan aikana ei tule järjestää sotilasparaateja. Sotaa ei tule tuoda arkipäivään.
16. Itsenäisyyspäivänä tulee sotien sijaan juhlia kaikkea rauhanomaista kehitystä, jota Suomessa on saatu aikaan.
17. Kannustamme reserviläisiä kieltäytymään aseista. Reservin kieltäytyjien ei tule joutua siviilipalvelukseen kertaamaan.
18. Kansainvälisyyttä ja rajat ylittäviä, ei-kansallisia identiteettejä tulee vahvistaa. EU-kansalaisuus tulee tehdä mahdolliseksi kansallisvaltion kansalaisuuden rinnalla tai sijaan.

Aseet
19. Suomen tulee lopettaa asevienti kokonaan ja luopua aseteollisuudesta.
20. Aseet eivät kuulu avoimeen yhteiskuntaan. Suomalaista aselainsäädäntöä kokonaisuudessaan tulee tiukentaa.
21. Aseiden säilytyksen ehtoja pitää tiukentaa huomattavasti ja antaa poliisille oikeus tarkastaa aseiden säilytyspaikka. Ampumaharrastus välineineen tulee rajata siihen tarkoitettuihin tiloihin.
22. Aseluvan hankinnan ehtoja on kiristettävä merkittävästi, ikärajoja nostettava ja yksityishenkilön omistamien aseiden määrälle asetettava käyttötarkoituksesta riippuva katto. Kaikki aseluvat tulee myöntää määräaikaisina.